Suomalaiselle aforistiikalle on
ollut arvokasta, että Tampereen aforismiyhdistys tarjoaa aforistikoille julkaisukanavan. Konseptina on
palvelukustantaminen eli kirjoittaja osallistuu teoksen rahoittamiseen. Tähän
mennessä yhdistys on julkaissut neljä kirjaa – tekijöiltä Hilja Mörsäri (2012), Jan
Blomstedt (2013), Sauli Salomaa
(2014) ja Esko Lovén (2015).
Alku oli haparoiva (Mörsärin
kirjasta jouduttiin ottamaan korjattu painos lukuisten virheiden takia), mutta
nyt toiminta näyttäisi asettuneen sujuviin uomiinsa ja tähänastista katalogia
voi luonnehtia kiinnostavaksi. Tahtikin – kirja vuodessa – tuntuu sopivalta,
jotta riittävän hyvää julkaistavaa löytyy ja se ehditään työstää vaadittavalla
huolella ja jotta eri kirjojen saama huomio ei syö toisiaan. Tamperelaisen
Salomaan ja kuopiolaisen Lovénin kirjat tosin julkaistiin varsin lyhyen ajan
sisällä, joten ehkä tahdin tihentymistä on odotettavissa. Julkaisutoimintaa
saattaa aktivoida myös Tampereen yhdistyksen järjestämä vuosittainen
aforismikilpailu, josta voi löytyä sopivia kirjoittajia ja joka tekee
yhdistystä tunnetuksi. Tampereen aforismiyhdistyksen kirjoja voi ostaa muun
muassa Tulenkantajien kirjakaupasta.
Sauli Salomaa osaa kirjoittaa hienoja lauseita. Hänen
aforismikokoelmaansa Järkäle
(2014) niitä olisi suonut enemmän. Kokoelmaa parhaiten kuvaava sana on
”epätasainen”. Mukana on sekä upeita aforismeja
(”Myyntikäyrä heijastetaan näyttämään riippuvalta piiskalta.”) että
tyhjänpäiväisyyksiä (”Ilman kiusauksia elämä olisi tylsää.”), joiden julkaisua
ei perustele edes käyttö sarjallisuuden rakennusaineena tai halu saada
hengähdystaukoja muun tekstin lomaan.
Viisi runokokoelmaa julkaisseen Salomaan vahvuuksia aforistikkona on
luontohavainnot. Mukana on myös muutama oivallinen Gómez de la Serna -mainen
huomio: ”Majakka – halvaantunut kyklooppi näkee valokeilan verran.” Monista
Salomaan lauseista tulee mieleen muitakin kirjoittajia, valitettavasti ei
ainoastaan myönteisessä mielessä. Kirja nimittäin sisältää joitakin plagiaatteja
ja yksioikoisia variaatiota.
Maailmassa pakotetaan niin, että luita alkaa
kolottaa. (Maailma pakottaa, luita myöten. Mirkka Rekola)
Kiusaus häviää, kun antaa sille periksi.
(Kiusauksesta pääsee eroon vain antamalla sille periksi. Oscar Wilde)
Perhehelvetissä kasvaneet kasvattavat
lapsistaan omat kilpensä. (Lapset ovat perhehelvetin ihmiskilpiä. Arto Seppälä)
Herran pelko on herran alku. (Jaakko Okkerin
ja Kari Suomalaisen kirjan nimi)
Liha on murha. (tunnettu iskulause, mm.
Smiths-yhtyeen klassikkoalbumin Meat is
murder nimenä)
On yhdentekevää, ovatko nuo tietoisia vai tahattomia. Esimerkiksi
väännöksen ”Herran pelko on herran alku.” kohdalla pitäisi aforistikolla – tai
viimeistään kustannustoimittajalla – hälytyskellojen soida sen verran, että
edes googlaamalla tarkistaisi kyseisen lauseen. Joskus aforistikko toki voi
perustellustikin toistaa jonkin lauseen sellaisenaan tai muokattuna, mutta
edellä mainitut lainat eivät miltään osin tunnu perustelluilta. Liian tutun
aineksen eksyminen omien aforismien joukkoon on toki aforistiikalle
yleisempikin ongelma.
Arto Seppälän aforismin ”Kun menee kyllin
syvälle metsään, tulee ihminen vastaan.” Salomaa on kääntänyt toisinpäin: ”Kun
menee ihmisen mielen sopukoihin, löytää metsän.” Seppälän mukaan ”Kun lapsen
kysymykset loppuvat, hänet on aikuistettu.”, kun taas Salomaalla ”Jatkuvat
aikuisena kysymykset, kun lapsena ei vastattu.”
Puutteistaan huolimatta Järkäle on tutustumisen arvoinen. Iso osa sen aforismeista avautuu miellyttävällä tavalla useisiin temaattisiin
tulkintoihin.
Kaikki
syntyvät suu auki.
Rivi ei pääse
pakoon, vain kurkiaura metsän taa.
Rehellisyys on
kirvelevä ruoska.
Myyntikäyrä
heijastetaan näyttämään riippuvalta piiskalta.
Sitä vaan on
niin oman onnensa soppa.
Sen käärmettä
kiskot, kenen huiluun luritat.
Kasvaa lehti levoton, umpeen vuosi.
Aamuinen kaste
ja iltakosteus. Niiden välissä päivän aakkoset.
Veteen
pudonneen kiven ystäviä syntyneet renkaat, kietoutuneet kädet.
Jos eläimet
pukeutuisivat ihmisen nahkaan, maailma pelastuisi.
Niin kauan ja
kauas ihminen laajentaa reviiriään, kunnes luoja vastassa.
Lehtiin on
kirjailtu syksyistä anarkiaa.
Taittaa oksan
ja tappaa kärpäsen, kunnes oma aikansa koittaa.
3
Runokirjoja aiemmin julkaisseen Esko Lovénin aforismikokoelman Ahdasta päässä (2015) ilmaisu on
tasapainoista ja levollista, aforismeja ei juuri tee mieli stilisoida. Hänen
tyylissään on jotain sympaattista ja kotikutoista. Siihen kuuluvat myös itse
kehitetyt sanat ja ilmaisut (esim. ”usko jälleenajattelemiseen”,
”jakonaamaisuus”, ”voimakasta verenkäyntiä”, ”maailmanasunnon yhtiövastuuke”),
mutta niitä ei onneksi ole rasittavuuteen asti.
Vaikka Lovénin kirjassa tulee
monissa kohdin vastaan mitäänsanomattomia, itsetarkoitukselliseltakin tuntuvia
lauseita, on myös hyviä oivalluksia riittävän tiheässä. Ajoittain Lovén
horjahtaa opettajamaisuuteen, mutta se ei muodostu hänellä helmasynniksi.
Kokoelma tuntuu yhtenäiseltä, orastavaa sarjallisuuttakin on mukana.
Toisen
järjellä on ahdistavaa ajatella.
Konemainen
urakoitsija onnea kaivamassa.
Tosikko
ikänsä, ei sen kummempaa, odotti järkevää lausetta.
Ajattelija on
paikoillaan, ehti ensin.
Luovuus on
kuin sijaamaton vuode, nopeasti valmis.
Odotan kunnes
maapallo on sivistysvaltio ja kaikki muuttavat samalle puolen rajaa.
Ensin he
tappavat ihmisen itsestään, sitten kokeneina toisiaan.
Elämä huolii,
jos se vain minulle kelpaisi.
Taistelee
ruoastaan ennen kuin se edes ehtii kypsyä.
Säestän
vaikenemistani hengittämällä.
Vanhemmat ovat
kuolleet. Voi paiskoa ovia vain itselleen.
3
Pro aforismi esittelee ja arvioi aforismikokoelmia sekä muita
aforistiikan näkökulmasta kiinnostavia teoksia. Sanallisen esittelyn ohella
kirjat saavat myös numeraalisen arvion asteikolla 1–5, jossa 1 tarkoittaa
erittäin huonoa ja 5 erinomaista. Mutta: älä usko meitä, vaan tutustu teoksiin
itse.
Hei
VastaaPoistaKiitoksia Järkäleen kommenteista. Jos innostuit, voit tilata kirjaani suoraan sähköpostilla salomaasauli(a)gmail.com 17 euron kappalehintaan postikuluitta. Terveisin aforisti kirjailija Sauli Salomaa