ONNI VÄHÄLÄ - PESSIMISTIN AFORISMIT

Omalla nimellään useita teoksia julkaisseen, nyt nimimerkkiä Onni Vähälä käyttävän kirjailijan Piru parka – pessimistin aforismit (2015 Palladium Kirjat) on käteensopiva teos, jonka ajatelmia voisi luonnehtia mukiinmeneviksi. Kirjan kuvitusta myöten kirjoittajan jalka on tukevasti huumorin puolella, ja teoksessa voi nähdä myös aforismin parodian aineksia. Sanottavaakin Vähälällä on. Muun muassa konsulttijargon, menestyneet ruumiit, tyhmyys ja besserwisserit saavat kyytiä, mutta ajatuksellinen painokkuus uhkaa hukkua hassunhauskojen sutkauksien joukkoon – tai sitten mennä huumorin avulla paremmin perille.

Pienikokoinen ja taitoltaan huoliteltu kirja sisältää 140 ajatelmaa. Kirjoittajan omien mietteiden ohella kirjassa on runsas joukko muiden lausumaa. Puheenvuoron saavat nimeltä mainiten muun muassa lordi Byron, F. E. Sillanpää, Michelangelo, Job ja Kekkonen, ja joskus todetaan esimerkiksi ”Espanjalainen sananlasku sanoo: …”. Usein muiden ajatukset esitellään sellaisinaan, mutta kirjoittaja saattaa myös kommentoida tai kehitellä niitä omilla lisäyksillään. Tutun aineksen käyttö aforismien pohjana on kaiken kaikkiaan Onni Vähälän keskeisiä keinoja (”Harvat meistä on rautaa. Ja vanhat ammatit niin kadonneet, että tuskin kukaan oman onnensa seppä.”).

Aforistiikan kliseisiä ja vaarallisia keinoja hyödynnetään – parodisesti tai ei – muutenkin ahkerasti, esimerkiksi sanaleikkejä (”Riidan siemen on poikkeuksetta naapurin pellossa.”) ja tuttujen sanontojen nurinkääntämistä (”Parempi ei milloinkaan kuin myöhään.”).

Monet kirjan aforismeista ovat väitteinä liian tuttuja ja monesti sanottuja (”Kun näet aina kaikessa vikaa ja ennustat vaikeuksia, sinua pidetään poikkeuksellisen selväjärkisenä.”, ”Varmin mielipide on aina sillä, joka vähiten tietää.”, ”Ei raha sinua onnelliseksi tee, vaan se, että muilla on sitä vähemmän kuin sinulla.”). Myös kliseistä mies–nais-kuvaa ja kulahtanutta ihmissuhdekuvastoa tarjoillaan usean sivun verran.

Vähälän aforismit tuovat monesti mieleen humoristista aforismia viljelleen Juhani Mäkelän tyylin ja tuotannon:

Kun kansalle aletaan julistaa vapautta ja vapauttamista, se tietää rutosti ruumiita. (OV)

Onnistunut vallankumous: ruumiita kasoittain. Epäonnistunut vallankumous: ruumiita kasoittain. (JM)

Tämä voisi tyylillisesti olla suoraan Juhani Mäkelän jälkeenjääneiden aforismien joukosta:

Olet Alkoon menossa ja hylkiö pyytää euroa bussilippuun. Älä anna, viinaan se kuitenkin menisi.

Kirjassa on aforistisesti kiinnostavaakin ainesta.

Sota ja rakkaus loppuvat heti, kun huolto lakkaa pelaamasta.

Jokapaikanhöylä saa aikaan kasan lastuja.

Mollaa matalammaksi kaikki mihin et muuten ylety.

Ennen kuoltiin puutteeseen, nyt yltäkylläisyyteen.

Tällaista aikaa eletään nyt: nuoret ja viisaat. Vanhat ja tyhmät.

Kirjan ansiokkaimpaan sisältöön kuuluu myös aforismisarja Kulttuurien kohtaamisia, jossa Vähälä esittelee seitsemän aforismin verran eri kulttuurien teloitustapoja.

Ranskalaiset kehittivät giljotiinin ja punoivat päätä varten kauniin pajukorin.

Vähälän kirja avautuu hyvin eri näkökulmista riippuen siitä, arvioidaanko sitä varsinaisena aforismikokoelmana vai parodiateoksena. Ensin mainittuna se on huono, jälkimmäisenä monella tapaa ansiokas. Piru paralla on varmasti oma kiitollinen kohdeyleisönsä, mutta taideaforismista kiinnostuneiden joukko se ei ole. Jään odottamaan kyseisen kirjailijan toivottavasti joskus ilmestyvää, omalla nimellä julkaistavaa varsinaista aforismikokoelmaa, jossa hän toisi oman kirjallisen potentiaalinsa täysimittaisena esiin. Sillä välin kannattaa toki tutustua Piru parankin mietteisiin.

3

KIRJAILIJA JUHA SIRON HAASTATTELU

 

Julkaisit blogissasi ”pessimistin aforismeja” muutamaan otteeseen syksyllä 2009. Sen jälkeen näyttäisi olleen pitkä hiljainen kausi, ja nyt viisi vuotta myöhemmin niitä ilmestyi kirjana. Mikä sai sinut alun perin kirjoittamaan pessimistin aforismeja ja miten ne päätyivät kirjaksi?

Vuosia sitten tein freelance- ja ”leipätöitä” enemmän, nykyään keskityn yksinomaan kirjoittamiseen. Noina vuosina tapanani oli lähettää asiakkaille ja ystäville poikkeava joulutervehdys. Vuonna 2005 tein Tampereen yhteiskoulun kirjallisen lukion oppilaiden kanssa heidän teksteistään runoantologian: ”Jos haluat rakastaa minua vielä joulun jälkeenkin”.

Nuorilla oli tilaisuus kirjoittaa miten he joulun kokivat, itse sain kirjasesta koskettavan joulutervehdyksen. Noina aikoina heräsi ajatus kääntää joulun idea päälaelleen, miettiä tavanomaisten toivotusten ja ikuisen optimismin sijaan jotain säväyttävää pessimismiä. Aloin kirjoitella aforismeja muistiin, mutta en lopulta rohjennut käyttää niitä alkuperäisen ideani mukaan.

Lähtökohta kiinnosti kuitenkin niin paljon, että kirjoittelin tekstejä lisää. Homma toimi ”tilketyönä” muun kirjoittamisen ohessa. Lopulta tarjosin noin sataaviittäkymmentä tekstiä kustantajalle, mutta käsikirjoitukseni ei ottanut kipinää, ja tekstit jäivät uinumaan tietokoneen muistiin vuosiksi.

Viime syksynä tuli tilaisuus kaivaa aforismit esiin. Olin postittanut uuden romaanikäsikirjoituksen kustannustoimittajalleni Likeen ja jäin odottamaan hänen editointikommenttejaan. Kävin aforismit läpi, skarppasin ja tein muutamia uusia. Tarjosin tulosta Palladiumin Jysky Ihalaiselle, arvelin, että häneltä voisi odottaa nopeaa ja mutkatonta vastausta – kyllä tai ei. Piru parka on nyt julkaistu, ja kymmenen vuotta kypsynyt idea viimein kansien välissä.

 

Kirjasi keskeinen elementti on huumori. Pyritkö teoksessasi myös aforismin parodioimiseen? Voisitko hiukan avata kirjasi tarkoitusperiä.

Lajiparodia on mitä ilmeisin. Jos mennään mahdollisimman karkealla jaolla, aforismit voisi ryhmittää kahteen lajiin: merkittävämpään jäävät tekstit, jotka pyrkivät kirjalliseen tulkintaan ja monihahmotteisuuteen. Toisen kategorian muodostavat mietelausetyyppiset tekstit, jotka ovat oikeastaan hyvin yksiulotteisia ”hyvän mielen toivotuksia.”

Omat tekstini pyrkivät parodioimaan viimemainittuja, mutta myös kyseenalaistamaan aforistiikan ”ylevyyttä” ja tosikkomaisuutta. Perinteisemmän aforistiikan vaikeutena on toisto, mielikuvaksi jää helposti, että ajatuksen on kuullut ennenkin hieman eri tavoin ilmaistuna. Ymmärrettävää, kun juuret yltävät antiikkia edeltävään aikaan, itäisissä kulttuureissa tuhansien vuosien taakse. Kokoelmani ei vältä lajin toistoa, mutta hakee teksteihin omaa leimaa ja otetta koko kirjan mittaisella näkökulman kääntämisellä.

Haluan mainita myös Piru paran kuvat. Kliseisimmillään kirjoja on kuvitettu auringonlaskuilla ja kukkakedoilla, kunniahimoisemmat ovat käyttäneet nimekkäiden taiteilijoiden töitä. En ole koskaan pitänyt kuvituksista tässä yhteydessä. Kunnes löysin yli sata vuotta vanhoja kuvakkeita, joita käytettiin alkeellisen painotekniikan aikaan. Embleemien yksinkertainen ja kömpelö huumori miellyttää minua suuresti.

 

Miksi päädyit pseudonyymin käyttöön?

Ajattelin ensin pysyä pseudonyymin takana, mutta tulevathan sellaiset lopulta selväksi. Ensin läheisille ja siitä eteenpäin. Eri persoonana julkaisemisella on kuitenkin merkitystä. Onni Vähälä nimenä tukee kirjan ideaa. Samoin se kertoo, että tekijä on liikkeellä useista lähtökohdista ja alleviivaa Fernando Pessoan ajatusta: ”En minä aina ole sama”.

Portugalin sana ”pessoa” merkitsee henkilöä, persoonaa. Pessoa nimesi eri kirjailijahahmonsa pseudonyymien sijaan ”heteronyymeiksi” korostaakseen nimien takana olevia erillisiä sivupersoonia. Toinen vastaava esimerkki on tanskalainen teologi ja filosofi Søren Kierkegaard. Ehkä pseudonyymini ei omassa tapauksessani olekaan ainoa?

Verkkosivuillasi olet esitellyt aforisteja Joseph Joubert, Stanisłav Jerzy Lec, Mirkka Rekola, Samuli Paronen ja Kerttu Wanne. Kuvaako tämä joukko aforistisia mieltymyksiäsi? Millainen on suhteesi aforistiikkaan?

Blogissani vierailleet aforistikot ovat satunnaisia valintoja ja linkittyneet jutuissa käsiteltyihin aiheisiin. Vaikkapa Samuli Paronen Suomen itsenäisyyspäivään, kummatkin ovat samana vuonna syntyneet.

Aforismi lajina kiinnostaa, kotihyllystä löytyy yhtä hyvin Markku Envallin Aforismin vuosisata kuin Liisa Enwaldin väitöskirja Kaiken liikkeessä lepo: monihahmotteisuus Mirkka Rekolan runoudessa. Kirja muodostui aikanaan minulle tärkeäksi, ehkä Rekola runoilijana ja suomalaisen aforistiikan uudistajana on itselleni läheisin.

Tämän päivän runous ei välttämättä suosi aforistisia kiteytyksiä tai tekstien loppuun summattuja maksiimeja, mutta olen sitä mieltä, että aforismi on aivan kaikessa läsnä. Kun iskevistä ajatuksista riisutaan ylevyyden gloria, arjen aforismeja löytyy kaikkialta: mainosteksteistä, sarjakuvastripeistä ja poliitikkojen puheista.

Maailmankirjallisuuden proosasta voi kaivaa aforismeja loputtomiin. Otan esimerkin aivan läheltä, Kari Hotakaisen kirjasta Buster Keaton – elämä ja teot. (1991) Kolme peräkkäistä lausetta, joita voi ajatella aforismeina. Yhdessä ne ovat laskutoimituksen sukua. Summa on osiaan enemmän:

”En ole persoonallisuus, kaadan mukiin mielelläni pikakahvia. En lähde töihin yksilöllisyyttäni tyrkyttämään, työajalle pitää löytyä muuta käyttöä. Persoonallisuus on jotain mikä tarttuu vaatteisiin matkan varrella, päämäärä se ei ole.”

 

 

Pro aforismi esittelee ja arvioi aforismikokoelmia sekä muita aforistiikan näkökulmasta kiinnostavia teoksia. Sanallisen esittelyn ohella kirjat saavat myös numeraalisen arvion asteikolla 1–5, jossa 1 tarkoittaa erittäin huonoa ja 5 erinomaista. Mutta: älä usko meitä, vaan tutustu teoksiin itse.