tiistai 17. marraskuuta 2015

AKI SAIKKO – AJATELMIA

 
  
 
 
 
 
Aki Saikko on 48-vuotias espoolainen lyhytproosan kirjoittaja ja joogaohjaaja, joka on tehnyt aiemmin monenlaista it-alan työtä. Hän kirjoittaa aforismien lisäksi muun muassa novelleja ja pakinoita.

 

Ennen sielunsa sai myydä vieraiden ajatusten asuinsijaksi. Nykyisin se vuokrataan eniten tarjoavalle.


Kun pyhyys puhuttelee, on paholainen kuulolla.

 
Viis tiedosta, informaatiokohinassa voi surffata.

 
Menestyksen nälkä, salonkikelpoista ahneuttako?

 
Markkinat juopuivat rahasta, markkinoita elvytettiin rahalla. Selvää päivää ei näkynyt.

 
Pieni ihminen pääsi kerrankin taloussivujen väliin. Paperinkeräyslaatikossa oli lämmitellyt.

 
Demokratiassa totuus venyy, diktatuurissa paukkuu.

 
Vallassa ovat käsitykset. Kuka päästi ne valtaan?

 
Varjoni lankeaa aina, mutta mitä tapahtuukaan ajatusteni varjossa.

 
Olkaamme pitkämielisiä. Venytelkäämme.

 
Ajatteleeko minussa joku lupaa kysymättä, mietti filosofi.

 
Hänen ajatuksensa häikäisi – sokaisevasti.

 
Fanaatikot puolustavat raivokkaasti ajatuksiaan, niitä muilta lainattuja.

 
Sopii miettiä miksi päätelmä nojailee tosiasiaan?

 
On yksi inhimillinen piirre joka huipentuu kuolemassa: unohtaminen.

 
Sanovat hiljaiseksi, mutta on nautinnonhaluinen narsisti. Harvapuheisen jokainen sana saa erityishuomion.


Olenko oppinut virheistäni? Jok’ikisen voi toistaa.

 
Poliitikon on puhuttava pitkään. Vain sanat pitävät totuuden aisoissa.

 
Ajatukset karkailevat. Mihin mahtaisivat päätyä vapaina?


 
* * *
 


Aki Saikko, aforismeja miksi ihmeessä?

Aforismi yllättää ja taipuu moneen. Tiiviillä muodolla voin kuvata jotain välähdyksenomaista, johon pidemmällä proosalla en lainkaan pääse käsiksi. Yleisten ajatustottumusten kyseenalaistaminen kiinnostaa ja on useimmiten jopa hauskaa, vaikka aiheet voivat olla vakavia. Myös paradoksit ovat kiehtoneet minua, sillä ne haastavat ja paljastavat sanojen ja ajatusten koomisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi jokin sovinnainen väittämä voi olla oiva aforistisen parodian kohde. Haluan haastaa ihmisiä pikemminkin kyselemään kuin vastaamaan sokeasti.

Kaipa afoni ovat satunnaisia kiteytyksiä ihmisestä ja elämästä. Pyrin tuomaan esille jotain vanhaa uudessa valossa, ehkä joskus hieman uuttakin.

 

Neljä asiaa itsestäsi?

* Olen vastahakoinen tekemään mitään, mitä en koe omakseni, kuten paitojen silitystä.
* Intohimoinen olen luonnostani, kärsivällisyyttä ja toisten huomioon ottamista opettelen jo viidettä vuosikymmentä.
* Jooga on antanut minulle joustavamman kehon ja mielen.
* Rakastan hyvän kirjallisuuden lisäksi muun muassa monenlaista musiikkia, vanhoja kuplavolkkareita ja köyhiä ritareita.

 
 
Tavoitteesi kirjoittajana?

Yleisesti proosan kirjoittamisessa minulle on tärkeintä antaa muoto sille, mikä sisimmässä kehittyy, liikoja miettimättä. Se tarkoittaa jatkuvaa sisäisten ja ulkoisten raja-aitojen rikkomista.

Aforismeihin haluaisin monia tasoja, painavuutta ja kepeyttä. Aforistina olen aloittelija. Esikuvista en oikeastaan haluaisi nostaa ketään jalustalle, mutta Stanisław Jerzy Lec, Samuli Paronen ja Erno Paasilinna herättävät kunnioitusta. Sapekkuus on hyvä aforismin raaka-aine, mutta en halua jäädä kiinni katkeriin mietteisiin. Ylivakavuus ei ole terveellistä minulle. Aika usein löydän kepeän ulottuvuuden – mikä on elämälle ominaista – ei lainkaan eskapismia.

 

Mitkä asiat pohdituttavat sinua tämän päivän Suomessa ja maailmassa?

Monet asiat. Esimerkiksi laidasta laitaan netissä kiihkoilevat ajatukset ja niiden todellinen alkujuuri. Minusta ylettömän kiihkoilun syy on monesti eräänlainen tietämättömyys, tiedostamattomuus. Piilotajuiset motiivit ohjaavat meitä ihmisiä. Minulle ajatukseni todellisuudesta eivät ole yhtä kuin todellisuus vaan sarja tulkintoja siitä. Jokaisella on omansa ja siksi me näemme maailman niin eri tavoin. Olisi olennaista pyrkiä ymmärtämään ns. vastapuolen ajattelun taustoja eikä vain takertua raivokkaasti omaan näkemykseensä ja esittää se ehdottomana totuutena. Tässä kohdin jokainen voisi kysyä itseltään mitä pelkää. Itsestä kannattaa aloittaa.

Toinen esimerkki on kilpailu- ja talousajattelun ylivalta. Keskiajalla ihmiset kokivat maailman ympärillään muodostuvan Jumalan tahdosta. Nyt me (tai ainakin päättäjämme) koemme yhtä todellisena, että maailma ympärillämme muodostuu vain taloudellisista realiteeteista. Tämä on joidenkin mielestä kehitystä. Minusta se on kaamea erehdys. Rahan tulisi olla ainoastaan vaihdon väline, ei omaehtoisesti toimiva entiteetti, jollainen se nyt on. Nykyisenlaisena se toimii hallitsemattomasti, koska siihen on liitetty harhaisia, jopa maagisia käsityksiä. Ikään kuin numerot säilöisivät ja mittaisivat jotain ikuista ja todellista.

Puhutaan vain tehokkuudesta ja tuottavuudesta. Merkityssisältö, joka noille kahdelle sanalle yleensä annetaan, on irvokas monissa asiayhteyksissä. Ajatellaan nyt vaikka vanhustenhoitoa tai varhaiskasvatusta. Vallitsevat talousteoriat ovat kyvyttömiä todellisuuden hallintaan. Minusta poliitikot niin Suomessa kuin muuallakin ovat suunnattoman avuttomia tämän ilmiön edessä ja se on jo synnyttänyt yhteiskunnallista epävakautta ja epädemokraattista kehitystä.

Uskon että kirjallisuus ja taide eri muodoissaan avartavat ihmisen käsitystä itsestään, muista ihmisistä ja elämästä. Ne luovat yhteyden tunnetta erilaisten ihmisten välille. Minusta sellainen on välttämätöntä, ei ylellisyyttä.

 
 

3 kommenttia:

  1. Kiitos saikko aki! Suurin osa ajatelmistasi olivat ihan hyviä.

    VastaaPoista
  2. Briljanttia ajatuksenjuoksua, Aki, wow! Etpä ole päästänyt säilääsi tylsymään iän karttuessa, päinvastoin.

    Mitähän on tapahtunut sille, mitä vasten teräsi on hioutunut..?

    T. Maarit vuosikymmenten takaa

    VastaaPoista

Jos kommentointi ei muuten onnistu, valitse Kommentti nimellä -valikosta vaihtoehto “Nimi/URL-osoite” tai “Nimetön”. Kiitos sinulle!