ERKKI MELARTIN IN MEMORIAM

 
 

 

 

 
 

Suomen aforismiyhteisöä on kohdannut suuri suru. Aforistikko Erkki Melartin kuoli eilen 6.12.2014, vain kaksi päivää ennen 80-vuotispäiväänsä.
 

Erkki Melartin on tuttu lukuisille aforismin harrastajille. Hän oli Suomen aforismiyhdistyksen perustajajäsen (2005) ja Paimion aforismipäivien monivuotinen osallistuja sekä tuttu näky muissakin aforismitilaisuuksissa. Ansioistaan aforismitoiminnan parissa Suomen aforismiyhdistys myönsi joitakin vuosia sitten Erkille kunnianimen oltermanni. Erkki muistetaan sanavalmiina ja iloisena ihmisenä, joka sai muutkin hyvälle mielelle. Parina viime vuonna sairastelu rajoitti Erkin mahdollisuuksia osallistua tilaisuuksiin.

Erkki Melartin syntyi Lapissa, Sallassa 8. joulukuuta 1934. Hänen isänsä oli pankinjohtaja Erkki Melartin ja äitinsä kätilö Alma Melartin (o.s. Mukkala). Erkki menetti isänsä kuusivuotiaana, kun tämä kaatui jatkosodassa vuonna 1941. Lapin sota kolmea vuotta myöhemmin vei Erkin ja hänen Kaisa-siskonsa evakkoon Ruotsin Uumajaan, josta he palasivat Suomeen keväällä 1945. Erkki kävi koulunsa Rovaniemellä (ylioppilas 1953) ja opiskeli lääketiedettä Turun yliopistossa (LL 1959, LKT 1970). Erkki on kertonut auttamishalun olleen keskeisin syy lähteä opiskelemaan lääkäriksi. Elämäntyönsä röntgenlääkärinä hän teki Turussa ja Helsingissä. Erkillä on kaksi lasta, Juha (s. 1957) ja Riikka (s. 1960).

Jäätyään eläkkeelle 1993 Erkki harrasti maalausta (kahdeksan näyttelyä) ja luovaa kirjoittamista. Aforismien ohella hän kirjoitti runoja ja proosatekstejä, joita on julkaistu antologoissa vuosina 2004, 2010 ja 2013. Muita harrastuksia olivat elämän mittaan jooga, matkustelu ja kielet.

Aforismikokoelmansa Pilkkeessä puun luonto Erkki julkaisi vuonna 2013. Hänen aforismejaan on julkaistu myös muun muassa teepusseissa, raideaforismikampanjassa, Helsingin kaupunginkirjaston päivän mietteinä, teoksessa Tiheiden ajatusten kirja – uuden aforismin parhaat (2011) sekä luettu radion Päivän mietelauseina.

Pilkkeessä puun luonto -teoksen ajatelmista jotkin ovat vuosikymmenten takaa, useimmat kuitenkin eläkkeellä kirjoitettuja. Aforismeista huokuu syvällinen elämän ymmärtäminen ja rakkaus elämää kohtaan. Niissä on usein mukana Erkille ominainen huumorin pilke.

Erkin kuuluisa täyskaima, säveltäjä Erkki Melartin, oli hänkin aforistikko. Säveltäjä Melartin julkaisi vuonna 1928 aforismikokoelman Minä uskon. Erotukseksi toisesta aforismeja kirjoittaneesta Erkki Melartinista meidän Erkki käytti kirjailijanimenään Erkki Juhani Melartinia. Sukua he eivät sanan varsinaisessa merkityksessä olleet, vaan kuuluivat Melartin-suvun eri haaroihin.

Erkki oli myös suomalaisen joogan uranuurtaja. Hän oli Suomen Joogaliiton ja Joogaopiston perustajajäsen, Yoga-lehden (nyk. Suomen Joogalehti) pitkäaikainen päätoimittaja ja myöhemmin kolumnisti. Erkki oli Suomen ensimmäisiä joogeja ja toimi pitkään joogaohjaajana.

Artikkelissaan ”Syvän hiljaisuuden ja mielenrauhan salaisuus” (Joogalehti 4/2009) Erkki kirjoittaa tekniikan, kaupallisuuden ja egon ylivallasta sekä kateuden ja kilpailun ilmapiiristä, ja toisaalta toisten palvelemisesta, muuttumisen tarpeellisuudesta, henkisen kodin etsinnästä ja ihmisen vastuusta teoistaan. Kirjoituksensa lopuksi Erkki tiivistää oman jooganäkemyksensä: ”Jooga on avain ihmisessä piilevien mahdollisuuksien oivaltamiseen. Kaikki mielen tyyneydellä ja keskittyneisyydellä, asana-asenteella, tehty työ on joogaa.” Toisessa, Erkkiä käsittelevässä artikkelissa (Ananda 1/2007) Erkki vastaa kysymykseen ”mikä saa sinut iloiseksi?”: ”Elämän täyteläisyyden kokemus.”

 

 

 

 
 

 

 

 

 

Erkki Juhani Melartinin aforismeja teoksesta Pilkkeessä puun luonto:


Hedelmistään puu tunnetaan. Tai neulasista.

 

Mieli arkkitehti, kieli rakennusmestari.

 

Elämän kirjaa voi lukutaidotonkin lukea.

 

Poliitikkojen kieli on täynnä kylmiä tosiasioita. Lämpimikseen puhuvat.

 

Sodalla on jumalansa. Rauhalla vain enkelit.

 

Oli aate punainen tai vihreä, se näkee kaiken mustavalkoisena.

 

Ikäluokkayhteiskunta.

 

Kuin juotetut kamelit elintasohölkässä, kyttyrät täynnä.

 

Elämän matkamittaria ei voi nollata.

 

Lehdet kellastuvat, lukijat punastuvat.

 

Monilla torkkupeite, muttei valppauden viittaa.

 

Kaupungin luonto, ihmisen tekemä. Ihmisen luonto, kaupungin tekemä.

 

Kultainen keskitie on pysynyt kultaisena. Niin harvat ovat sitä kulkeneet.

 

Auton ikkunassa maiseman vilkkusilmä. Pikakelattua luontoa.

 

Päivääkään en antaisi pois. Olen jo tehnyt sen. Päivä päivältä.

 

Olemme kuin kalat verkossa. Yksi täräyttää pyrstöllä, niin koko verkko heilahtaa.

 

Ruohon rukous: aamukasteesta iltakasteeseen.

 

 

 

 

 

 
 

 

 

 
 

Valokuvat ylhäältä alas:

1. Erkki Melartin lukemassa aforismejaan Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2005.

2. Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2007.

3. Eva Kyyhkysen luona Helsingin Töölössä 29.4.2008. Afosalongin aiheena Aforismi ja muut taiteet.

***

4. Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2008.

5. Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2009.

6. Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2009.

***

7. Riitta Korhosen luona Espoon Tapiolassa, jossa Markku Envallille luovutettiin Samuli Paronen -palkinto. Erkin seurassa Anu Pärnänen-Landtman ja Mariitta Hämäläinen. Toukokuu 2009.

8. Maire Haapimaan kalligrafiatyö (2011) Erkin aforismista "Monilla torkkupeite, vaan ei valppauden viittaa."

9. Kaisa-Leena Tunkkarin kalligrafiatyö (2011) Erkin aforismista "Sodalla on jumalansa. Rauhalla vain enkelit."

10. Erkin maalaama omakuva vuodelta 2003.

SF