MUNCK JA LAGERSTEDT – KOLMANNET KOKOELMAT

Musiikkipiireissä tunnetaan sanonta ”vaikea kolmas albumi”, jonka mukaan artistin tai yhtyeen onnistuminen olisi kolmannen levyn kohdalla erityisen haastavaa. Kolmannen aforismikokoelmansa ovat äskettäin julkaisseet forssalainen Pertti Munck ja helsinkiläinen Aina-Maria Lagerstedt.

 

Pertti Munck debytoi aforistikkona vuonna 2006 kauniilla ja monia upeita lauseita sisältävällä kirjallaan Jäätynyt ajatus. Sitä seurasi 2012 Valkoinen on mustaa ja nyt on vuorossa kolmas aforismikokoelma Minä, Oleva ja Oletus (omakustanne, luettavissa myös verkossa), joka ilmestyi tekijän 70-vuotispäiväksi 1.4.2015. Munck on tehnyt monipuolisen uran kulttuurin parissa, muun muassa Forssan kaupungin kulttuurisihteerinä.

Munck käsittelee kirjassaan esimerkiksi ajattelua ja ilmaisua, unohdusta ja muistamista sekä hengellistä etsintää. Yllättävän paljon teemoista saa tilaa uni ja herääminen; yö ja aamu. Useassa aforismissa olevat minuutintarkat yöaikaiset kellonajat tuntuvat tyylirikolta kirjassa, jonka ilmaisu muuten on pääosin seesteistä ja lyyrisiäkin elementtejä sisältävää.

Kirjassa on vahvaa kertomuksellisuutta, muun muassa tuokiokuvia matkoilta. Teemoihin palataan ja niitä kehitellään. Luvussa Pidot viettävät aikaa keskenään Minä, Oleva ja Oletus muine tuttuineen. Luku on rakenteeltaan aforistiikalle mukavan epätavanomainen ja lienee kirjoittajalleen tärkeä, mutta jää hiukan nykiväksi ja jäsentymättömäksi.

Munckin uusin tuntuu teokselta, jossa tärkeitä eivät ole yksittäiset aforismit, vaan niistä muodostuva kokonaisuus. Omaksikuvakseen hän tämän teoksen loi. Siihen viittaa myös päivänsankarin siluettikuva kirjan kannessa. Ajoittaisesta hoipertelusta huolimatta kirja sisältää runsaasti kiinnostavia lauseita ja ajatuksellista tarinointia.

Käsittämätön aukeaa saranapuolelta.

Antaudun vangiksi ajalle ja itselleni.

Hulluudesta olen ollut syytettynä, tyhmyyden olen tunnustanut, mutta vain toisesta olen tuomittu.

Sydämensä akustiikan rakentaa jokainen itse.

Kuu katsoo minua tyhjin silmin, olen ne sille tuijottanut.

Kuin matelija kevään koomassa kiemurtelen unieni pälvillä.

Olen uneksinut päiväni lyhyiksi ja valvonut yöni pitkiksi.

Pirut kiittävät. Enkelit eivät niinkään, niiltä pyydetään.

Onko ihminen Jumalan ikoni?

Myllynkivi murenee, olen vapaa itkevästä intohimosta.

 

3

 

Aina-Maria Lagerstedt on vuonna 1975 syntynyt filosofian maisteri (pääaineenaan teatteritiede), joka on julkaissut liukuhihnatahtiin kolme aforismikirjaa: Mieluiten yksinkertainen kuin kaksinkerroin toisten edessä (2012), Ettei vain mustavalkoisia valheita? (2013) ja Ajatuksia ilman lähdeviitteitä (2014/2015, palvelukustanne, Books on Demand). Tekijän mukaan kirjat muodostavat ”kokonaisuuden, jossa nuori teini kasvaa aikuiseksi naiseksi”. ”Ensimmäiseen kirjaani olen koonnut mietteitä, jotka olen kirjoittanut 15–25-vuotiaana. Toisen teokseni mietteet on kirjoitettu kun olen ollut 25–26-vuotias ja viimeisen kirjani mietelauseet ovat peräisin vuodelta 2006, jolloin olen ollut 31-vuotias.”

Viimeisimmän teoksen Ajatuksia ilman lähdeviitteitä nimi on erinomainen. Kirjan 79:stä aforismista koostuva sisältö ei valitettavasti vastaa nimen antamia lupauksia.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy kirjan levottomaan typografiaan. Osa aforismeista on lihavoitu, osa ei. Osa on keskitetty, osassa on tasattu molemmat reunat. Myös muita variaatioita esiintyy, kuten aforismin toisen rivin sisentämistä (ilman että kyse on keskittämisestä). Ajatelmat, joita on asemoitu yksi sivua kohti, saattavat sijaita sivun ylä- tai alalaidassa. Typografiset kokeilut ovat kannustettavia, mutta nyt ne tekevät kirjasta vain sekavan.

Lukujen nimet ovat turhan yksioikoisia: Sinä, Ihminen, Sydän, Taide, Puhuminen, Viisaus&Tieto, Sukupolvet, Lopuksi. Hyvä vaihtoehto olisi voinut olla valita otsikoiksi kirjoittajan aforismeja. Kiinnostavaa ja ehkä jopa ainutkertaista on, että Lagerstedtin kolmen kokoelman aforismien numerointi jatkuu juoksevana kirjasta toiseen. Toisaalta tätä voi pitää häiritsevänä, toisaalta se tehokkaalla tavalla nivoo eri teokset kokonaisuudeksi. Trilogiaa parempi vaihtoehto olisi kuitenkin ollut koota kolmen kirjan aforismit yksiin kansiin, jolloin aineistoa työstämällä olisi ehkä saanut yhden kohtuullisen kokoelman.

Kirjan aforismeissa on iso joukko monesti sanottuja itsestäänselvyyksiä (”Ajatus ja sen toteuttaminen ovat kaksi eri asiaa.”, ”Useimmat meistä pitävät roolia yllä, mutta vain näyttelijät saavat siitä palkkaa.”, ”18-vuotiaan ikä ei tee ihmistä aikuiseksi.”, ”Käsittelemätön menneisyys on kapula nykyisyyden rattaissa.”) ja monet aforismeista ovat muuten vaan mielenkiinnottomia. Joitakin aforismeja olisi suonut myös stilisoitavan. Kirjan vahvuuksia on sen nimi ja konsepti osana kasvukertomustrilogiaa. Ja kuluneen aforismiaineksen seassa on toki onnistumisiakin:

Jakaminen on rikkauden suurin ja halvin muoto.

Jokainen tunteva ihminen ontuu.

Ikäero on kuin kolmas sukupuoli.

Jos olemme uhreja, olemme todennäköisesti uhrien uhreja.

Historia on uskonto, johon harva tietää uskovansa.

 

2

 

 

Pro aforismi esittelee ja arvioi aforismikokoelmia sekä muita aforistiikan näkökulmasta kiinnostavia teoksia. Sanallisen esittelyn ohella kirjat saavat myös numeraalisen arvion asteikolla 1–5, jossa 1 merkitsee erittäin huonoa ja 5 erinomaista. Mutta: älä usko meitä, vaan tutustu teoksiin itse.