lauantai 11. huhtikuuta 2015

KESUURAN MYLLYSTÄ – SULO NISSINEN JA SAULI UHLGREN



Kesuura lienee 2000-luvun aforismia julkaisseista tahoista aktiivisin. Sen kautta on tullut aforismiteoksia muun muassa Matti Hovisepältä, Olli Hyväriseltä, Lassi Kämäriltä, Pauli Luomalta, Sulo Nissiseltä, Mirja Pirhoselta ja Lauri Rikalalta sekä Eija Tuomelalta, jonka yhden hengen yritys Kesuura on.

Kesuura on palvelukustantamo eli kirjoittaja rahoittaa itse teoksensa ja saa vastineeksi muun muassa kirjan taiton, painatuksen ja kappaleita kirjastaan. Palvelukustantamo on parhaimmillaan hyvä ratkaisu julkaisukanavaa etsivälle kirjoittajalle. Lopputulos on kuitenkin paljolti kiinni siitä, millä asiantuntemuksella ja huolellisuudella kukin palvelukustantaja pystyy kulloinkin paneutumaan julkaistavaan aineistoon. Niinpä Kesuurankin kautta ilmestyneiden aforismiteosten taso vaihtelee erittäin huonosta erittäin hyvään, keskeisintä on tietenkin alkuperäisen käsikirjoituksen laatu. Merkittävä osa suomalaisesta aforistiikasta ilmestyy palvelukustantamisen mallilla, Kesuuran ohella myös esimerkiksi Tampereen aforismiyhdistyksen julkaisemat teokset.

 

 


 
Urinaluu (2014 Kesuura) on kajaanilaisen Sulo Nissisen toinen aforismikokoelma. Edellinen, Tislattuja ajatuksia ilmestyi 2012. Nissinen on sympaattinen pohdiskelija, hänen huomioissaan maailmasta ja arkipäivän elämästä on paljon kiinnostavaa. Hyväntahtoinen, leppoisa ja ei-vaivaannuttava huumori on Nissisen tavaramerkkejä ja yksi tekijöistä siihen, että lukukokemus säilyy voittopuolisesti antoisana.

Paikoitellen Nissisen pohdiskelu kuitenkin laahautuu jaaritteluksi, joitakin teemoja on venytetty liiaksi. Moni lause olisi kaivannut muotoilun parantamista – tiivistämistä, toiston karsimista, tilkesanojen kitkemistä, sanomista toisin. Huippulauseita on harvassa, mutta toisaalta rimanalituksiakaan ei juuri ole.

Kirjoittajan puolesta harmittaa, että kirjan kustannustoimittaja ei ole osannut tai viitsinyt merkitä ajatusviivoja niin kuin ne kuuluu. Nyt on käytetty ajatusviivan (–) sijasta tavuviivaa (-). Tuplien välilyöntienkään poistamiseen ei olisi mennyt tekstinkäsittelyohjelman korvaustoiminnolla minuuttia kauempaa. Entä olisiko Brežnevin nimen voinut kirjoittaa oikein, tai edes muodossa Brezhnev? Nämä ja ”1930- ja -40 luvun alussa…” -tyyppiset virheet viestivät siitä, että Kesuurassa ei ole edes vaivauduttu lukemaan tekstiä läpi. Kun palvelukustantaja maksua vastaan ottaa kirjan julkaistavakseen, pitäisi edes alkeellisen tekstintarkistuksen kuulua kustannustoimitusprosessiin.

Urinaluu-kirjasta jää kuitenkin hyvä jälkimaku. Kirjan kannessa on Nissisen perheen Peetu-koira luu suussaan. Kirja ei kunnostaudu taideaforistiikkana, mutta tarjoaa lämminhenkisillä, kriittisilläkin ajatelmillaan mukavaa pureskeltavaa pohdiskelun ystäville.


Tunnontuskat ovat psyyken valkosoluja, jotka yrittävät parantaa sen tulehduksia.

Jos luottokortti käsissä tärisee, on herra Parkinson lähellä. Jos taas luottokortti on kokonaan hukassa, on Mr. Alzheimer vienyt sen.

Hyvällä omallatunnolla eläkkeelle, pilaamaan huoltosuhdetta nuoremmilta.

Tiikerin loikka: kohota vihansa herraksi.

Kommunismi kaatui olettamukseen, ettei yksityinen ihminen ole mitään. Kapitalismi kaatuu vielä luuloon, että vain yksilö on jotain.

Susihukkaa vainotaan ja pelätään, vaikkei se suden syytä liene, jos ihmisen elämä valuu hukkaan?

Rukoilija ei tiedä vastauksen ajankohtaa.

Kunniamerkkien kilinää pelkäävät jopa karhut ja varikset.

Olemme lisääntyneet ja täyttäneet maan, entä seuraavaksi?

Hälyn ja hömpän takaa tuijottaa Big Brotherin kylmä silmä.

Elämä särkee kuoren, että voisi pehmentää sisällön.

Markkinavoimiin ei ilmatorjunta tehoa.

Metsä pysty suojelemaan kaikkia, paitsi itseään.

Aatteen ja uskon ihmiset ajavat mutkista suoraan.

Viha purkaa akkuja, rakkaus lataa niitä.

 
2,5

 

 

 
Keitä me olemme, mitä tämä hälinä ympärillä? kysyy kuopiolainen Sauli Uhlgren kokoelmansa Maailmanpyörä (2014 Kesuura) takakanteen nostetussa aforismissa. Näihinkin kysymyksiin etsii Uhlgren vastausta kirjansa noin sadalla sivulla valottaen asioita useiden elämänalojen kautta.

Jos Nissisen kädenpuristus oli lämmin, rehti ja ehkä hiukan vapiseva, Uhlgrenin kädenpuristus tuntuu viileämmältä ja etäisemmältä. Uhlgrenin aforistiikka on kielelliseltä perusolemukseltaan varsin moitteetonta, mutta siitä jää hiukan väritön ja vaisu yleisvaikutelma.

Uhlgrenin aforismien keskeisiä ongelmia on väitteiden liiallinen tuttuus. Hyvän aforismin pitäisi mielellään sisältää jokin tuore havainto tai mielipide ja olla vieläpä muotoilultaan ansiokas. Esimerkiksi seuraavissa ei kumpikaan vaatimus täyty, ja siksi aforismit olisi pitänyt jättää kirjoittajan muistivihkoihin: ”Rakkaudessa älä odota huomiseen, sillä juuri tänään on sen aika.”, ”Niin monta tarinaa kuin lukijaakin.”, ”Tiedon kaivo on pohjaton.”, ”Suuriäänisyys on usein tietämättömyyttä.”, ”Raha voi karkottaa onnen siinä kuin köyhyyskin.” ja ”Iskut tekevät paksunahkaiseksi.”

Aforismi ”Voittaaksesi pelon astu sen keskelle mitä eniten pelkäät.” toistaa ainoastaan yleisen kehotuksen ”kohtaa pelkosi”. Ja niin tärkeän asian kuin aforismi ”Välinpitämättömyys on rikoksista suurimpia.” sanookin, se ei tuo esiin mitään uutta sen enempää ajatuksellisesti kuin ilmaisullisestikaan.

Entä kuuluvatko tämän tasoiset stereotypiat nykypäivään: ”Miesten välillä riita tarvitsee syyn - naisten välillä vain kerkevän kielen.” tai ”Nainen elää vaistollaan, mies järjellään - kenellä sitä on.” Ja Nissisen kirjan tavoin on siis tässäkin Kesuuran kirjassa käytetty virheellisesti ajatusviivan sijasta tavuviivaa.

Monista Uhlgrenin aforismeista tulee mieleen Seppo Hämäläisen ajatelmat. Uhlgrenin kieli on kuitenkin Hämäläisen kieltä hallitumpaa. Sujuva kielenkäyttö onkin Uhlgrenin vahvuuksia. Kirjassa on paljon hyvää, mutta värittömyyden vaikutelman lisäksi jää tunne, että Uhlgren on valinnut kokoelmansa 411 ajatelmaa liian harvalla seulalla ja asettanut riman muutenkin taitoihinsa nähden turhan matalalle.


Elämä on valintaa. Onneksemme: siten vältymme tappavimmalta kaikista: tapahtumattomuuden jäytävältä ikävältä.

Mikään ei ole nautittavampaa kuin väittää toisin, vaikka tietää ajattelevansa samoin kuin toinen.

Ripin mahdollisuus tekee rikoksestamme moninkertaisen.

Unohtaminen on vastuunpakoa, muistaminen riskinottoa.

Niin paljon hän lapsia rakasti, että kieltäytyi synnyttämästä.

Mielipiteetön ihminen on kuin airoton vene, joka odottaa kummalle rannalle tuuli vie.

Elämä on merimies: päivästä päivään horisonttiin katsova.

Sokeimpia ovat sinisilmäiset.

Kirjailija rakastaa tekstiään kuin omaa tuoksuaan.

 
3

 

 

Pro aforismi esittelee ja arvioi aforismikokoelmia sekä muita aforistiikan näkökulmasta kiinnostavia teoksia. Sanallisen esittelyn ohella kirjat saavat myös numeraalisen arvion asteikolla 1–5, jossa 1 merkitsee erittäin huonoa ja 5 erinomaista. Mutta: älä usko meitä, vaan tutustu teoksiin itse.

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jos kommentointi ei muuten onnistu, valitse Kommentti nimellä -valikosta vaihtoehto “Nimi/URL-osoite” tai “Nimetön”. Kiitos sinulle!