Huomautus: artikkeli on julkaistu vuonna 1970, joten artikkelin tiedot
eivät vastaa nykytilannetta.
Suomalaisista aforistikoista useimmat ovat luonnehtineet aforismia
aforismeissaan, jotkut (Koskenniemi, Marjanen, Tyyri) myös kirjoitelmissa.
Tunnetuin on kaiketi Siljon määritelmä: "Aforismi = uusaikainen,
mieskohtaiseen, salattuun tuntoon pohjautuva sanalasku, jossa ajatus tekee
pienen, mutta tiukan solmun." Kaarlo Marjanen kiinnittää erityistä
huomiota aforismin keskivaiheilla tapahtuvaan yllättävään
"käännähdykseen". Koskenniemi huomauttaa kuvakielen tärkeästä
osuudesta ja aforismeissa usein esiintyvästä määritelmämuodosta. Elmer
Diktoniuksen mielestä aforismi on "pistetaidetta". Kaikki ovat yhtä
mieltä siitä, että aforismin on oltava lyhyt ja iskevä. On vaikea sanoa, missä
määrin tämä suomalainen 'aforismin teoria' on vaikuttanut lajin kehitykseen
meillä. Ainakin lyhyyden vaatimus on omaksuttu: Suomessa on viljelty nimenomaan
"ranskalaista" suppeaa aforismia. Pitempiä "fragmentteja"
on runsaanlaisesti vain Eklundilla ja Enckellillä, jonkin verran Jotunilla,
Marjasella ja Hormialla. Suppeudessa piilee ilmeinen kaavamaisuuden varaa;
kaikki eivät ole sitä onnistuneet välttämään.
Äsken lainatuissa aforismin karakteristiikoissa on viitattu eräisiin
lausetyyppeihin ja tyylikuvioihin, jotka kansainvälinen tutkimus on todennut
suorastaan lajin olemukseen kuuluviksi. Aforistikon ajatus tuntuu ikään kuin
luonnostaan hakeutuvan näihin kuvioihin, jotka tietysti puolestaan voivat
kuljettaa ajatusta talutusnuorassaan. Kuvakieli on aforistikon samoin kuin
lyyrikon tärkeimpiä ilmaisukeinoja. Edellä on siitä esitetty näytteitä
varsinkin Koskenniemen, Diktoniuksen, Enckellin ja Marjasen yhteydessä.
Metafora tai vertaus saattaa leimahduksena valaista laajan näkymän, tehdä
pitkät selitykset tarpeettomiksi. Toisaalta on erinomaisia aforistikkoja –
Siljo, Jotuni, Tyyri – jotka eivät sanottavasti käytä kuvakieltä.
"Solmu" ja "käännähdys" taas tarkoittavat paradoksia,
jollaisilla aforismi mielellään säpsähdyttää lukijaa. Marjanen on meillä
paradoksin mestari, muillakin sitä kyllä tapaa, mutta suomalaiselle aforismille
se ei ole erityisen luonteenomainen.
Määritelmä ("A on B") on suomalaisen aforistiikan
tavanomaisimpia muotoja. Eniten sitä viljelevät Marjanen ja Koskenniemi.
Yksinään tämä on iskevä, kategorinen muoto, mutta se voi myös esiintyä pitemmän
aforismin alussa tai lopussa. Määritelmä voidaan puristaa verbittömäksi
lauseeksi; usein se sisältää kuvan:
Schopenhauer: filosofian musta aurinko. (Koskenniemi)
Tekniikka on taitelijan sielun magneetti (Marjanen)
Itsensä myöntäminen on itsensä voittamista. (Tyyri)
Viimeisessä esimerkissä esiintyvää kahden infinitiivin rinnastamista
tapaa kosolti ruotsinkielisissä aforismeissa:
Att älska är ibland att vara omedveten om sin olycka.
(Rakastaminen on joskus tiedottomuutta omasta onnettomuudesta) (Enckell)
Kaikki aforistikot suosivat niin ikään antiteesia. Varsinkin
Koskenniemi ja Diktonius rakentavat aforisminsa olennaisesti
kontrastivaikutelmille.
Sanan toisto antaa aforismille retorista painokkuutta tai kärkevyyttä:
Viisaan tie on nöyrän tie. (Jotuni)
Egentligen tycker vi att det vore det verkliga felet med oss och den verkliga bristen, om våra fel och brister saknades.
(Itse asiassa olemme sitä mieltä, että todellinen virheemme ja todellinen puutteemme olisi virheidemme ja puutteidemme puuttuminen.) (Eklund)
Usein asetetaan rinnakkain kaksi samasta vartalosta johdettu
erimerkityksistä sanaa. Tällainen toisto tukee tehokkaasti esimerkiksi
paradoksaalia antiteesia:
Hyödyttömät ajatukset voivat lopulta kasvattaa hyödyllisimmät ajatukset. (Jotuni)
Ei mikään niin äkkipäätä käy vanhanaikaiseksi kuin uudenaikainen. (Marjanen)
Aforismi yleistää rohkeasti yksityisiä kokemuksia, siksi ne
tavallisimmin esitetään me-muodossa, varsinkin milloin on puhe
"meidän" ihmisten moninaisista raadollisuuksista: satiirin kärki
hieman pehmenee, kun kirjailija näin asettuu lukijan rinnalle maalitauluksi.
Poikkeamat tästä yleisestä käytännöstä herättävät huomiota. Itsetehostus tai
itse-erittely vaatii tietenkin minä-muotoa: sitä esiintyy (joskus me-muodon
rinnalla) Diktoniuksella, Eklundilla, Enckellillä, Björlingillä, Siljolla,
Jotunilla, Tyyrillä. Mutta usein käytetään "minän" sijasta
sinä-pronominia, joka tarkoittaa väliin kirjoittajaa itseään, väliin lukijaa –
tai kenties molempia. Tälle "sinälle" annetaan mielellään moraalisia
tai muita kehotuksia imperatiivimuodossa: "Leppymätön – se olkoon
nimesi!" (Siljo) Ruotsinkielisellä aforistikolla on tilaisuus kätkeytyä
persoonattoman man-pronominin suojaan (Eklund, Enckell), suomenkieliset
käyttävät harvoin passiivia. Harvinaisia ovat myös hän- ja te-muodot.
Sanaleikkiin ovat aforistikkomme harvoin heittäytyneet. Joitakin
esimerkkejä toki löytyy: "Elämä on usein niin – elinkautista!"
(Siljo) – "Ei vaadi sitkeyttä kannassaan kiinni riippuminen. Sitkeyttä
kysyy eläminen ilman muuta kantaa kuin omat etenevät kantapäät"
(Hellaakoski). Tyyri rohkenee Jacques Prévertin tavoin yhdistellä yhdyssanojen
osia uudella tavalla: "Rintamerkit ja arvosyöpä".
Aforismi on monesti luonteeltaan poleeminen. Toisinaan siteerataan
lause, jota vastaan väitetään, toisinaan pannaan vanha tuttu lauselma
päälaelleen: "Pessimistin vaalilause: liian totta voidakseen olla
hyvää" (Tyyri) – "Autuaita ovat väärintekijät, sillä ilman heitä ei
olisi Lunastajaa" (Hormia). Vastaväitteen kohteena saattaa olla sanalasku;
niinpä Jotuni kääntää lauseen "Rehellisyys maan perii" muotoon
"Maa perii rehellisen".
Maija Lehtonen (1970)
Teksti on osa Maija Lehtosen artikkelia "Aforismi", joka
käsittelee suomalaisen aforismin historiaa ja julkaistiin vuonna 1970 teoksessa
Suomen kirjallisuus VIII. Pro aforismi julkaisee nyt koko artikkelin uusien
lukijoiden ulottuville. Kirjoitus julkaistaan Maija Lehtosen luvalla.
Artikkelia on toimitettu verkkojulkaisua varten, esimerkiksi teksti on jaettu
uudella tavalla osiin, valokuvia on lisätty ja otsikoita muutettu. Itse tekstiä
tai sen järjestystä ei ole muutettu.
Suomalaisen aforismin historiaa käsittelevän artikkelin seuraava osa:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentointi ei muuten onnistu, valitse Kommentti nimellä -valikosta vaihtoehto “Nimi/URL-osoite” tai “Nimetön”. Kiitos sinulle!