PEKKA SAURI – PARI SANAA

Aforismin pituudesta on puhuttu ja kirjoitettu paljon, myös kaksisanaisista aforismeista. Yksi klassisimpia on Oiva Paloheimon "Hillitse Hitlerisi." (1959), muita muun muassa "Sanomalehtimies – ammattivalehtelija." (Juhani Siljo, 1919), "Täytä pukusi!" (Kaarlo Marjanen, 1946), "Vaimoudesta sakotetaan." (Helena Anhava, 1976), "Ansio – ansa." (Hilja Mörsäri, 2000) ja "Uskonto. Saattohoitoa." (Hannu Hirvonen, 2011).

Pekka Saurin tuore verkossa julkaistu kokoelma Pari sanaa on ainakin Suomen oloissa ainutlaatuinen: kirja koostuu ajatelmista, jotka ovat kaikki kaksisanaisia. Näin Sauri on vienyt aforistiikan tunnusmerkkeihin kuuluvan lyhyyden ja tiiviyden lähes äärimmilleen. Saurin teos on luettavissa maksutta (linkki edellä), mutta hän toivoo jokaisen lukijan maksavan vähintään 10 euroa Suomen Punaiselle Ristille Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseen.

 

Pekka Sauri, verkossa julkaisemasi Pari sanaa -teoksesi sisältää kolmisensataa kahden sanan kiteytystä, aforismia. Miten ja milloin syntyi idea näin tiiviiseen ilmaisumuotoon?

Joskus takavuosina tuli mieleen, että maailma tukehtuu tekstiin. Ajattelin, että velvollisuuteni on keksiä ilmaisumuoto, joka on niin tiivis kuin kieli antaa myöten. Kahden sanan muoto on lyhin, mitä sain aikaan. Suomen kieli antaa kyllä joitakin mahdollisuuksia yksisanaiseenkin ilmaisuun, mutta ehkä pääsen siihen seuraavassa vaiheessa.

 

Ovatko kaksisanaisesi syntyneet pitemmän ajan kuluessa vai oliko myös kirjoitusprosessi tiivis?

Ovat syntyneet noin kolmen, neljän vuoden kuluessa. Olen kirjoitellut niitä muistiin aina kun on tullut mieleen. Usein yksi kiteytys inspiroi toisen, ja toinen kolmannen. Käytin muutamaa nyt julkaisemistani aforismeista myös viime syksynä ilmestyneessä romaanissani ”Parempaa kuin seksi” (Kaiku Books 2014).

 

Koitko ajatusten sovittamisen kahden sanan mittaan kirjoittamista vaikeuttavaksi asiaksi vai oliko muodon tiukoista rajoista apua kirjoitustyössä? Mitä hyvää ja huonoa oli kirjoitustyön ja lopputuloksen kannalta näin tiukalla sanamäärän rajoittamisella?

Muodon tiukka raja nimenomaan innostaa keksimään näitä. Aiemmin ajattelin, että jos ihminen ei osaa yhdellä A4-liuskalla kertoa asiaansa, ei osaa kymmenelläkään. Nyt ajattelen samaa kahdesta sanasta.

 

Jäikö kirjasta oivalluksia pois siksi, että niitä ei ollut mahdollista mahduttaa kahteen sanaan?

Ei. Aina löytyy kaksi sopivaa sanaa, kun vähän aikaa miettii.

 

Kokoelmasi alaotsikkona on paradoksaalinen ilmaisu "nasevia latteuksia". Sellaisiako pyrit kirjoittamaan vai mitkä olivat tavoitteesi?

Alaotsikko on olevinaan hauska. Uusi idea muuttuu latteudeksi sitä mukaa, kun sitä toistetaan.

 

Vuonna 1994 katsoit, että lähihistoria voidaan kiteyttää kahteen sanaan: ”Just joo.” Miten tämän päivän maailma tai Suomi tiivistyisi kahteen sanaan?

”Demokratia: puhetta!”

 

Just joo on myös pitkään piirtämäsi pilapiirrossarjan nimi. Eräs aforistikko on sanonut, että ”Pilapiirros on kuvataiteen aforismi.” Näetkö sukulaisuutta pilapiirroksen ja aforismin välillä?

Näen sukulaisuuden, mutta minulle pilapiirrokset ja parin sanan aforismit ovat aivan eri maailmoista ja syntyvät eri prosesseissa. Tietysti molemmat ovat ilmaisumuotoina tiiviitä.

Kuinka tuttua aforistiikka on sinulle kirjallisuudenlajina?

Nuorempana luin aforismeja enemmän, Samuli Paronen oli oikein hyvä. Aika usein aforistiikka horjuu pateettisuuden rajamailla. Sitä yritän kaikin voimin välttää.

 

Teoksesi on luettavissa ilmaiseksi, mutta toivot lukijoiden maksavan vähintään 10 euroa Suomen Punaiselle Ristille Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseen. Rahan lahjoittaminen on konkreettinen tapa auttaa. Pystyykö maailmaa muuttamaan myös kirjoittamalla, esimerkiksi aforismeillaan? Miten maailmaa muutetaan?

Yritin tässä kokoelmassa yhdistää maailman muuttamisen sekä kirjalliseen sisältöön että julkaisutapaan. Maailma muutetaan kielellä, niin puheella kuin tekstilläkin. Neuvottelu ja sopiminen pelastavat ihmiskunnan jälkipolville.

 

Aforismeja Pekka Saurin teoksesta Pari sanaa:

 

Syrjäydyin yksilöksi.

Förskottia helvetistä.

Sopimustemme lepositeet.

Selailisitko minua?

Hukkuvien puolue.

Päävastustajamme: enemmistö.

Työväenluokka: tuontitavaraa.

Alkoholivero progressiiviseksi!

Valta voimaannuttaa.

Intelligentsialta lakkovaroitus.

Enemmistö tuudittautuu.

Kansallishymni karaokena.

Julistautui arvojohtajaksi.

Raaputuspintani: moraali.

Asiantuntemuksen sumuverho.

Vakaumuksellinen opportunisti.

Takinkäännös? Pakkopaidassa?

Onni. Ehdonalaisena.

Totuus. Lantringilla.

Tervehtimisestä lisämaksu.

Läpikuultavaa altruismia.

Kohentaisitteko sädekehääni?

Pätemättömyyden perävalot.

Tunneäly? Järjetöntä!

Passiivilla sumutetaan.

 

 

VUODEN 2015 AFORISMITEOKSET

 
 

 

Lienee aika aloittaa vuoden 2015 aforismikirjasadon seuranta. (Vuoden 2014 aforismiteokset löydät täältä.)

 

 

Kotimaisia aforismikokoelmia:

 

Aina-Maria Lagerstedt: Ajatuksia ilman lähdeviitteitä (BoD)

* Aforismiblogi
* Pro aforismi
 

Esko Lovén: Ahdasta päässä (Tampereen aforismiyhdistys)
* Aforismiblogi
* Pro aforismi

Pertti Munck: Minä, Oleva ja Oletus (omakustanne; luettavissa myös pdf-julkaisuna (maksuton))
* Pertti Munckin haastattelu (Forssan lehti 25.3.2015)
* Pro aforismi

Hilja Mörsäri: Et se ole sinä. Edith, Impi, Simone (ntamo, 2015; kirjasta noin puolet on runoa, puolet aforistiikkaa)
* Savon Sanomat

Tarmo Palonen: Ajatuksia - tuntemuksia unia havaintoja (Mediapinta, 2015)
* Aforismiblogi

Rauno Rikkonen: Ihmistä etsimässä (Kesuura, ilmestynyt huhtikuussa 2015)

Pekka Sauri: Pari sanaa (pdf-julkaisu, ilmestynyt toukokuussa 2015)

Jukka Tavi: Sanat hallussa, maailma hukassa (Bod)
* Aforismiblogi
 

Onni Vähälä: Piruparka – pessimistin aforismit (Palladium Kirjat)

* Juha Siron blogi
* Pro aforismi

 

Muita teoksia:


Olli Hyvärinen: Riimukeinu. Runot ja aforistiikka 2003-2011. (Kesuura, ilmestynyt marraskuussa 2015)
* Aforismiblogi

Anne Hänninen: Mustat peilit (WSOY, 2015; runokokoelma, jossa on myös joitakin aforismeja)
* Helsingin Sanomat
* Keskisuomalainen
* Kiiltomato

Marko Laihinen: Halokehrät (Poesia, ilmestynyt huhtikuussa 2015)
* Aforismiblogi

* Turun Sanomat

 
Arto Seppälä (toim.): Olen lukenut Alastalon salissa (Sanasato, 2015; katkelmia Volter Kilven Alastalon salissa -teoksesta)

Mark Twain: Sopimattomia elämänohjeita (Savukeidas 2015; sitaatteja Twainin tuotannosta)

* Savon Sanomat

 
 

 Valokuvassa ollaan Eva Kyyhkysen virittämän aforismitehtävän parissa.

PIKAKIRJOITETTUJA AFORISMEJA

Aforismi on lyhyttä ilmaisua. Aforismi voi myös syntyä pikaisesti, nopeana oivalluksena. Mitä saadaan, kun lyhyet ja tiiviit lauseet kirjoitetaan pikakirjoituksella? Pro aforismin pyynnöstä pitkään pikakirjoituksen parissa toiminut ja sitä opettava Erja Vasara lupautui ystävällisesti kirjoittamaan muutaman aforismin pikakirjoituksella. Esillä olevat aforismit on kirjoitettu ns. kiitokirjoituksella, joka on pikakirjoituksen vaativin ja nopein muoto.

Pikakirjoitus on järjestelmä, jonka avulla voidaan kirjoittaa tavallista kirjoitusta nopeammin, jopa hyvinkin nopean puheen vauhdilla. Nopeus perustuu yksinkertaistettuihin kirjainmerkkeihin ja lyhenteiden käyttämiseen. Eri kielissä käytetään tavallisesti eri järjestelmiä, mutta toisaalta esimerkiksi suomalaisella järjestelmällä voi kirjoittaa muitakin kieliä ns. sovitteiden avulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

SAMAT AFORISMIT TEKSTINÄ:

Ruuhka on säännöllinen mielenosoitus vallitsevan järjestelmän puolesta.

Aleksi Ahtola

Voinko puhua juurista, jos kohde ei suostu enää olemaan puu?

Virpi Alanen

Peura tuli pihaan. Katsoin kuin pyhimykseen.

Helena Anhava

Joka hetki näyttelet filmissä, jonka jonain hetkenä joudut katsomaan.

Jaakko Antila

Ettei hyvä ole uutinen, on uutinen siitä, että sitä on enemmän.

Markku Envall

Leijuvat kuin perhoset, neulan lävistäminä.

Sami Feiring

Me särjetyt, me viiltävät.

Anne Hänninen

Vahveroita kuusen juurella. Suut supussa.

Laila Malinen

Yksilöllisyyden nimissä yhä useampi syöstään yhteiseen kuiluun.

Hilja Mörsäri

Pidän sinua sylissäni. Putoavat lehdet kiinnittyvät uudestaan.

Johannes Ojansuu

Oravanpyörä näyttää läheltä katsoen tikapuilta.

Hannu Pulkkinen

Kun menee kyllin syvälle metsään, tulee ihminen vastaan.

Arto Seppälä

Jäätiköt sulavat. Vielä löytyisi pala hattuun.

Eero Suvilehto

Lapsen harha: aikuisena saan päättää itse.

Hanna-Leena Ylinen

 

SUOMEN AFORISTINEN KESKIPISTE

Suomen maantieteellinen keskipiste sijaitsee Siikalatvan kunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Missä sijaitsee Suomen aforistinen keskipiste? Mitä voidaan sanoa aforistiikan maantieteestä?

Tiedän useita aforistikkoja, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että suomalaisen aforistiikan keskipiste sijaitsee heidän kirjoituspöydällään. Ehkä asiaan on kuitenkin syytä etsiä laajempaa näkökulmaa.

Ensimmäinen huomio lienee, että suurin osa kirjoittajista on Etelä- ja Länsi-Suomesta eli länsimurteiden alueelta. Syyksi on esitetty länsisuomalaisten niukkasanaista (aforistista) ilmaisua ja itäsuomalaisten vuolassanaisuutta. Hilja Mörsärin mukaan rajatuilla, vanhan peltoviljelyn alueilla on syntynyt tiiviitä lauseita ja laajoilla, harvaan asutuilla kaskiviljelyn alueilla on tarinoitu väljemmin.

Missä määrin edellä mainittu aforistikkojen maantieteellinen painottuminen heijastaa vain maamme väestön yleistä maantieteellistä jakautumista ja missä määrin kyse on jostakin aforismille ominaisesta, jää mahdollisten myöhempien selvitysten varaan.

Sami Feiringin toimittama suomalaisen nykyaforismin antologia Tiheiden ajatusten kirja esittelee 103 suomalaista aforistikkoa. Noin kolmannes heistä asuu Helsingissä (32 kpl). Seuraavina tulevat Tampere (13), Espoo (7), Turku (7), Hämeenlinna (6), Jyväskylä (5) ja Oulu (4). Kahteen aforistikkoon yltävät Forssa, Järvenpää ja Vihti.

Kun aforistikkojen määrä suhteutetaan väkilukuun, havaitaan, että yhtä helsinkiläistä aforistikkoa kohti on noin 18 000 helsinkiläistä. Melkoinen vastuu ja risti aforistille kannettavaksi. Suhteessa eniten aforistikkoja on Kökarin kunnassa – yksi aforisti, 248 asukasta. Kaikki Suomen aforistikot eivät tietenkään ole edustettuina antologiassa, joten ilmoitetut luvut eivät edusta ehdotonta totuutta.

Hämeenlinnasta on silloin tällöin puhuttu aforismikaupunkina, eikä aiheetta. Tässä noin 70 000 asukkaan kaupungissa asuvat muun muassa aforistit Anne Hänninen, Hilja Mörsäri, Johannes Ojansuu, Maija Paavilainen ja Tarmo Palonen. Markku Envall on kotoisin Hämeenlinnasta ja Erno Paasilinna vaikutti kaupungissa pitkään.

Muistaen tämän ja Helsingin keskeisen aseman Suomen aforismikartalla päätteli Hänessä kaikki värit Suomen aforistisen keskipisteen sijaitsevan Helsingin ja Hämeenlinnan välisellä tiellä – tarkemmin sanottuna ”jossain tien varrella. Ei mitään aforistista voi olla tiellä. Jossain siellä sivummalla.”

Vielä kannattaa painaa mieleen Varsinais-Suomi, sillä vuosien 2005 ja 2008 valtakunnallisten aforismikilpailujen kaikki ensimmäiset ja toiset palkinnot ovat menneet varsinaissuomalaisille kirjoittajille ja suomentajille. Kuulenko salaliittoteoreetikkojen heräilevän? Varsinais-Suomen Paimiossa järjestetään myös vuosittaiset aforismipäivät.

Mutta missä siis sijaitsee Suomen aforistinen keskipiste? Emme tiedä. Myymme sitä maantieteellisenä arvoituksena.