ARTUR LUNDKVIST – AFOLYRISMEJA

Artur Lundkvist (1906–1991) oli ruotsalainen kirjailija, kriitikko ja Ruotsin akatemian jäsen. Hän on keskeisiä ruotsalaisia aforistikkoja. Lundkvistin aforistisia innoittajia olivat muun muassa Elmer Diktonius ja Ramón Cómez de la Serna. Lundkvist kutsui lauseitaan ”afolyrismeiksi” (afolyrismer), joissa hän pyrki perinteistä aforismia vapaampaan ilmaisumuotoon. Lundkvistin ajatelmia alkuperäiskielellä voit lukea sivustolla Svaforismer. Suositeltava on myös teos Tankar för vilsekomna (2010; valikoinut ja esipuheen kirjoittanut René Vázquez Díaz), josta alla olevat aforismit ovat kolmea ensimmäistä (Mörkskogen, 1967) lukuun ottamatta.

 

Pommikoneen lentäjällä taivaansinistä silmänkantamattomiin!

Ilmaista onnea katkeroittaa usein ajatus sen lopullisesta hinnasta.

Pyörremyrsky vihaa juuria, ei itse puuta.

Sinua seuraava määrää suuntasi.

Tyynenä syyspäivänä lehdet putoavat yksi kerrallaan, aivan kuin joku laskisi ne.

Nälkäiset lapset istuvat ja odottavat päivällispöytäsi alla. Siksi jokainen hiljainen hetki on piinallinen.

Epäilys on kukkaruukussa kasvava tammi.

Ajattelevainen talonomistaja kastelee myös lipputangon.

Saada naurajat puolelleen: mikä tappio!

Taiteilija on usein puu, jonka hedelmät putoavat toisen maalle.

Mitkään väkivallanteot eivät ole niin iljettäviä kuin niiden puolustelut.

Jokikin on tie, mutta se kulkee itse eikä odota muita.

 

 

LET'S LEC!

 

 

 

 

 

Kun suomalaiselta aforismin ystävältä kysyy suosikkiaforisteja, nimettyjen joukossa on varsin usein puolalainen Stanisław Jerzy Lec (1909–1966). Suosittu Vastakarvaan-kokoelma julkaistiin vuonna 1966, ja siitä on otettu kolme uutta painosta. Laajennettuna laitoksena kirja ilmestyi vuonna 2009 nimellä Siistimättömiä mietelmiä.

Lecin aforistiikkaan paneudumme Pro aforismi -blogissa myöhemmin, nyt keskitymme hänen ongelmia – anteeksi haasteita – aiheuttavaan nimeensä.

Ensimmäisen vaikeuden muodostaa kirjoittaminen. Etunimi Stanisławin kolmanneksi viimeinen kirjain ei ole meidän kirjaimistoomme kuuluva L, vaan puolalainen Ł, joka lausutaan eräänlaisena u:n ja w:n välimuotona. Kirjain on sama kuin Solidaarisuus-aktivisti ja Puolan presidentti Lech Wałesan sukunimessä.

Useille on myös epäselvää, mitkä ovat etu- ja mitkä sukunimiä. Monet suomalaiset kutsuvat Leciä ”Jerzy Leciksi” ikään kuin se olisi hänen sukunimensä. Menettely on vastaava kuin jos puhuisimme kirjailija Antero Koskenniemestä tai presidentti Kusti Paasikivestä. Stanisław ja Jerzy ovat etunimiä, Lec on sukunimi.

Entä miten hänen sukunimensä lausutaan? Kolmea versiota kuulee: Les, Lek ja Lets. Näistä viimeisin on oikein: LETS!