Aforismin pituudesta on puhuttu
ja kirjoitettu paljon, myös kaksisanaisista aforismeista. Yksi klassisimpia on
Oiva Paloheimon "Hillitse Hitlerisi." (1959), muita muun muassa
"Sanomalehtimies – ammattivalehtelija." (Juhani Siljo, 1919),
"Täytä pukusi!" (Kaarlo Marjanen, 1946), "Vaimoudesta
sakotetaan." (Helena Anhava, 1976), "Ansio – ansa." (Hilja
Mörsäri, 2000) ja "Uskonto. Saattohoitoa." (Hannu Hirvonen, 2011).
Pekka Saurin tuore verkossa
julkaistu kokoelma Pari sanaa on
ainakin Suomen oloissa ainutlaatuinen: kirja koostuu ajatelmista, jotka ovat
kaikki kaksisanaisia. Näin Sauri on vienyt aforistiikan tunnusmerkkeihin
kuuluvan lyhyyden ja tiiviyden lähes äärimmilleen. Saurin teos on luettavissa maksutta (linkki edellä), mutta hän toivoo jokaisen lukijan maksavan vähintään 10 euroa Suomen Punaiselle Ristille Nepalin maanjäristyksen uhrien auttamiseen.
Pekka Sauri, verkossa julkaisemasi Pari
sanaa -teoksesi sisältää kolmisensataa kahden sanan kiteytystä, aforismia.
Miten ja milloin syntyi idea näin tiiviiseen ilmaisumuotoon?
Joskus takavuosina tuli mieleen,
että maailma tukehtuu tekstiin. Ajattelin, että velvollisuuteni on keksiä
ilmaisumuoto, joka on niin tiivis kuin kieli antaa myöten. Kahden sanan muoto
on lyhin, mitä sain aikaan. Suomen kieli antaa kyllä joitakin mahdollisuuksia
yksisanaiseenkin ilmaisuun, mutta ehkä pääsen siihen seuraavassa vaiheessa.
Ovatko kaksisanaisesi syntyneet pitemmän ajan kuluessa vai oliko myös
kirjoitusprosessi tiivis?
Ovat syntyneet noin kolmen,
neljän vuoden kuluessa. Olen kirjoitellut niitä muistiin aina kun on tullut
mieleen. Usein yksi kiteytys inspiroi toisen, ja toinen kolmannen. Käytin
muutamaa nyt julkaisemistani aforismeista myös viime syksynä ilmestyneessä
romaanissani ”Parempaa kuin seksi” (Kaiku Books 2014).
Koitko ajatusten sovittamisen kahden sanan mittaan kirjoittamista
vaikeuttavaksi asiaksi vai oliko muodon tiukoista rajoista apua
kirjoitustyössä? Mitä hyvää ja huonoa oli kirjoitustyön ja lopputuloksen
kannalta näin tiukalla sanamäärän rajoittamisella?
Muodon tiukka raja nimenomaan innostaa
keksimään näitä. Aiemmin ajattelin, että jos ihminen ei osaa yhdellä
A4-liuskalla kertoa asiaansa, ei osaa kymmenelläkään. Nyt ajattelen samaa
kahdesta sanasta.
Jäikö kirjasta oivalluksia pois siksi, että niitä ei ollut mahdollista
mahduttaa kahteen sanaan?
Ei. Aina löytyy kaksi sopivaa
sanaa, kun vähän aikaa miettii.
Kokoelmasi alaotsikkona on paradoksaalinen ilmaisu "nasevia
latteuksia". Sellaisiako pyrit kirjoittamaan vai mitkä olivat tavoitteesi?
Alaotsikko on olevinaan hauska.
Uusi idea muuttuu latteudeksi sitä mukaa, kun sitä toistetaan.
Vuonna 1994 katsoit, että lähihistoria voidaan kiteyttää kahteen
sanaan: ”Just joo.” Miten tämän päivän maailma tai Suomi tiivistyisi kahteen
sanaan?
”Demokratia: puhetta!”
Just joo on myös pitkään piirtämäsi
pilapiirrossarjan nimi. Eräs aforistikko on sanonut, että ”Pilapiirros on
kuvataiteen aforismi.” Näetkö sukulaisuutta pilapiirroksen ja aforismin
välillä?
Näen sukulaisuuden, mutta minulle
pilapiirrokset ja parin sanan aforismit ovat aivan eri maailmoista ja syntyvät
eri prosesseissa. Tietysti molemmat ovat ilmaisumuotoina tiiviitä.
Kuinka tuttua aforistiikka on sinulle kirjallisuudenlajina?
Nuorempana luin aforismeja
enemmän, Samuli Paronen oli oikein hyvä. Aika usein aforistiikka horjuu pateettisuuden
rajamailla. Sitä yritän kaikin voimin välttää.
Teoksesi on luettavissa ilmaiseksi, mutta toivot lukijoiden maksavan
vähintään 10 euroa Suomen Punaiselle Ristille Nepalin maanjäristyksen uhrien
auttamiseen. Rahan lahjoittaminen on konkreettinen tapa auttaa. Pystyykö
maailmaa muuttamaan myös kirjoittamalla, esimerkiksi aforismeillaan? Miten
maailmaa muutetaan?
Yritin tässä kokoelmassa yhdistää
maailman muuttamisen sekä kirjalliseen sisältöön että julkaisutapaan. Maailma
muutetaan kielellä, niin puheella kuin tekstilläkin. Neuvottelu ja sopiminen
pelastavat ihmiskunnan jälkipolville.
Aforismeja Pekka Saurin teoksesta Pari sanaa:
Syrjäydyin yksilöksi.
Förskottia helvetistä.
Sopimustemme lepositeet.
Selailisitko minua?
Hukkuvien puolue.
Päävastustajamme: enemmistö.
Työväenluokka: tuontitavaraa.
Alkoholivero progressiiviseksi!
Valta voimaannuttaa.
Intelligentsialta lakkovaroitus.
Enemmistö tuudittautuu.
Kansallishymni karaokena.
Julistautui arvojohtajaksi.
Raaputuspintani: moraali.
Asiantuntemuksen sumuverho.
Vakaumuksellinen opportunisti.
Takinkäännös? Pakkopaidassa?
Onni. Ehdonalaisena.
Totuus. Lantringilla.
Tervehtimisestä lisämaksu.
Läpikuultavaa altruismia.
Kohentaisitteko sädekehääni?
Pätemättömyyden perävalot.
Tunneäly? Järjetöntä!
Passiivilla sumutetaan.
.JPG)