sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

MARKKU ENVALL – JOKA TÄHTIÄ TÄHYSTÄÄ





Markku Envallin yhdeksäs aforismikokoelma Joka tähtiä tähystää (2014 WSOY) näyttäisi sisältävän aforismeja satunnaisessa järjestyksessä. Samaa tapaa aineiston järjestämiseksi hän on käyttänyt fragmenttikokoelmissaan. Envall on nyt luopunut useimmista aforismikokoelmistaan tutusta sarjallisuudesta, samaten kirjan fyysinen formaatti on uusi: neliömäinen, runokirjanomainen sivukoko on vaihtunut aforismikirjalle tyypillisempään pystysuoraan muotoon. Myös kannen suunnittelija on vaihtunut sitten edellisen aforismikokoelman Alkuräjähdys on kesken (2011). Envallin kirjoihin kansia pitkään tehnyt Tarina Lounasmaa kuoli lokakuussa 2011, kannen uuteen teokseen on suunnitellut Martti Ruokonen.

Joka tähtiä tähystää sisältää noin viisi ja puoli sataa aforismia eli on aforismikokoelmaksi laaja. Uudesta muodostaan huolimatta sisältö on tunnistettavaa Envallia niin ilmaisun kuin teesien ja teemojen osalta. Keskeisiä aiheita ovat muun muassa kirjallisuus ja kirjoittaminen, taide, kasvatus, usko, valta ja huomiot arkielämästä. Myös elämänviisautta on tuttuun tapaan tarjolla, eikä suinkaan sanan kielteisessä, latteassa merkityksessä. Pientä sarjallisuuttakin voi paikoin löytää, esimerkiksi sivun 44 muistoaiheisissa ajatelmissa ja sivun 79 meta-aforismeissa. Eräänlaista sarjallisuutta on sekin, että sama teesi esiintyy muunneltuna, kehiteltynä tai sovellettuna kokoelman eri osissa.

Envallin pariin edelliseen kokoelmaan oli päässyt mukaan turhan paljon löysää. Tässäkin kokoelmassa on monia itsestäänselvyyksiä (”Joka on harvemmin paikalla, näkyy selvemmin.”), mutta ei häiritsevässä määrin. Aforistiikan keinoja aikoinaan tutkinut Envall ei arastele käyttää lajin vanhahtaviakaan keinoja, esimerkiksi genetiivimetaforaa (”Vallan muuri on pelon tiilistä rakennettu.”). Laadullisesti uusi teos tuntuu olevan paluuta parempaan. Herkullisia oivalluksia on ammennettavaksi asti, ja aforismien muotoilu on taitajan työtä. Joka tähtiä tähystää kestää useankin lukukerran, merkityksiään vähä vähältä syventäen, kuten hyvän aforismikirjan kuuluukin.

 

Näytteitä teoksesta:

 
Aito on teeskentelijän sana, jolla hän ilmaisee poikkeuksen.

Ellet tiedä, onko enemmän hyvää vai pahaa, miksi et ryhdy vaa’ankieleksi.

Joutilaisuus esittelee sinut itsellesi.

Historian tajumme on saatu teatterista: uskomme vanhojen aiheiden puhuvan ajastamme ja ajallemme.

Ensimmäiset lauseet ovat kuin öljytipat, ne voitelevat koneiston.

Joka tietää, mitä seuraavaksi ajattelee, ei ajattele.

Taiteenteon sesam: anna tulla – katso myöhemmin.

Lykkääminen on luopumisen niin kuin varastoiminen hylkäämisen ensimmäinen vaihe.

Lähestyvä meteoriitti on hyvä harjoitusvastustaja.

Lestadiolaisuus ei ole kovin vetovoimaista, jos sen levittämisen päämenetelmä on lisääntyminen.

”Ristinkuolemallaan sovitti.” Kuinka hänelle tehty saattoi olla hänen tekonsa?

Taiteilijat joivat erottuakseen niin kauan kuin viinasta siihen oli.

Kun inhoat positiivista ajattelua, olet sen jengin positiivinen jäsen.

Vanhat kiistaveikot, kristinusko ja evoluutio, mahdollisia samasta syystä: yksilöt kuolevat.

Joka vastaa Kyllä jokaiselle, jakaa itsensä maailmalle sentin palasina.

Mikä yleistyy kuin muoti, on jo menotiellä.

Miljoonien massa pitää pyramidin kärkikiven paikallaan.

Uudistua voi myös lopettamalla alituisen uudistumisen.

Tyttöjen yllä lasikatto. Poikien alla betonilattia.

Vallan lajeista puhtain on osaajan valta.

 

4

 
 

Pro aforismi esittelee ja arvioi aforismiteoksia ja muita aforistiikan näkökulmasta kiinnostavia kirjoja. Sanallisen esittelyn ohella kirjat saavat myös numeraalisen arvion asteikolla 1–5, jossa 1 merkitsee erittäin huonoa ja 5 erinomaista. Mutta: älä usko meitä, vaan tutustu teoksiin itse.

 

lauantai 28. maaliskuuta 2015

SUOMALAISEN AFORISMIN HISTORIA

 
 
Suomalaisen aforistiikan vaiheisiin voi tutustua myös aforismianto-
logioiden myötä: Suomalainen mietekirja (toim. Sirkka Rapola, 1968),
Aforismin vuosisata (toim. Markku Envall, 1997), Suomalaisen afo-
rismiviisauden kultainen kirja (toim. Hannu Mäkelä, 2000, kolmas
tarkistettu painos) ja Tiheiden ajatusten kirja – uuden aforismin par-
haat (toim. Sami Feiring, 2011).
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
SUOMALAISEN AFORISMIN UUDEMPAAN HISTORIAAN voi tutustua Sami Feiringin teoksessa Lyhyesti sanomisen taide, jossa aihetta käsitellään muun muassa luvuissa Suomalaisen aforismin vuosilukuja, Aforismikeskustelu 2000-luvulla, Suomalainen nykyaforismi, Kustantajat, Muut julkaisukanavat sekä Aforismitoiminta.

 
 
Yllä mainitut verkossa olevat tekstit sisältävät Maija Lehtosen artikkelin Aforismi, joka käsittelee suomalaisen aforismin historiaa ja julkaistiin vuonna 1970 teoksessa Suomen kirjallisuus VIII.
 

lauantai 21. maaliskuuta 2015

VUODEN 2015 AFORISMITEOKSET

 
 



 
Lienee aika aloittaa vuoden 2015 aforismikirjasadon seuranta. (Vuoden 2014 aforismiteokset löydät täältä.)
 

 
Kotimaisia aforismikokoelmia:

 
Aina-Maria Lagerstedt: Ajatuksia ilman lähdeviitteitä (BoD)
Esko Lovén: Ahdasta päässä (Tampereen aforismiyhdistys)
* Aforismiblogi
* Pro aforismi

Pertti Munck: Minä, Oleva ja Oletus (omakustanne; luettavissa myös pdf-julkaisuna (maksuton))
* Pertti Munckin haastattelu (Forssan lehti 25.3.2015)
* Pro aforismi

Hilja Mörsäri: Et se ole sinä. Edith, Impi, Simone (ntamo, 2015; kirjasta noin puolet on runoa, puolet aforistiikkaa)
* Savon Sanomat

Tarmo Palonen: Ajatuksia - tuntemuksia unia havaintoja (Mediapinta, 2015)
* Aforismiblogi

Rauno Rikkonen: Ihmistä etsimässä (Kesuura, ilmestynyt huhtikuussa 2015)

Pekka Sauri: Pari sanaa (pdf-julkaisu, ilmestynyt toukokuussa 2015)

Jukka Tavi: Sanat hallussa, maailma hukassa (Bod)
* Aforismiblogi
 
Onni Vähälä: Piruparka – pessimistin aforismit (Palladium Kirjat)
 


Muita teoksia:


Olli Hyvärinen: Riimukeinu. Runot ja aforistiikka 2003-2011. (Kesuura, ilmestynyt marraskuussa 2015)
* Aforismiblogi

Anne Hänninen: Mustat peilit (WSOY, 2015; runokokoelma, jossa on myös joitakin aforismeja)
* Helsingin Sanomat
* Keskisuomalainen
* Kiiltomato

Marko Laihinen: Halokehrät (Poesia, ilmestynyt huhtikuussa 2015)
* Aforismiblogi
 
Arto Seppälä (toim.): Olen lukenut Alastalon salissa (Sanasato, 2015; katkelmia Volter Kilven Alastalon salissa -teoksesta)

Mark Twain: Sopimattomia elämänohjeita (Savukeidas 2015; sitaatteja Twainin tuotannosta)
* Savon Sanomat

 
 
 Valokuvassa ollaan Eva Kyyhkysen virittämän aforismitehtävän parissa.