V. A. KOSKENNIEMI KÄVI TÄÄLLÄ!

Runoilija, esseisti ja kirjallisuudentutkija V. A. Koskenniemi oli suomalaisen kulttuurielämän, aforistiikankin voimahahmo. Ensimmäinen suomenkielinen aforismikokoelma oli Koskenniemen Matkasauva (1926). Myös samana vuonna ilmestynyt teos Vuoden päivät sisälsi Koskenniemen ajatelmia. Niitä ennen hän oli 1910-luvulla julkaissut ajatelmiaan aikakauslehdessä Aika. Myöhemmin häneltä ilmestyi aforismikokoelmat Elokuisia ajatuksia (1954) ja Ihmisosa (1958). Valitut mietelmät julkaistiin 1959. Käytännössä teos on lähes "kootut aforismit", ja Koskenniemi on teosta varten muokannut (parannellut) useita ajatelmiaan.

V. A. Koskenniemen toimittama, useisiin painoksiin yltänyt maailman mieteantologia Vaeltava viisaus julkaistiin 1952. Teoksen esipuheessa Koskenniemi mainitsee tavoitteekseen ”koota suomalaiseen kieliasuun siirrettynä edustava valikoima maailmankirjallisuuden hajallaan olevasta mietelauselma-ainehistosta”.

1950-luvun alussa aforismi kukoisti suomalaisessa kirjallisuudessa siinä määrin, että jotkut alkoivat pitää aforismi-innostusta kulkutautina. Vuonna 1953 kriitikko Eino S. Repo katsoi aforismien edustavan kyseenalaista taidemuotoa, koska niiden laatimiseen ei välttämättä tarvita luovaa kykyä, sutkauttelutaito riittää. Lajia puolustamaan asettuivat muun muassa Jouko Tyyri ja Kaarlo Marjanen. Aforismin suosiota oli jo edellisvuonna Koskenniemi kommentoinut nihkeään sävyyn: ”aforismista on meidän päivinämme tullut tai on ainakin tulossa muotisana ja aforistiikasta ahkerasti viljelty kirjallisuuden laji. Tuskinpa voi avata kirjallisia aikakauslehtiämme tapaamatta niistä jonkun kynäilijän, usein vielä varsin vihreän, ’aforismeja’.”

Mutta väheksynnän kohteeksi joutui pian myös Koskenniemen oma aforistiikka. Pakinoitsijanimimerkki Nenän eli Pentti Saarikosken parodiset aforismit julkaistiin Ylioppilaslehdessä 29.1.1960 ja syksyllä 1960 teoksessa Nenän pakinoita. Pilkan kohteina olivat muun muassa aforistiikan mahtipontisuus ja vuolassanaisuus, kuluneet vertauskuvat ja tilkeilmaisut, kirjailijoista ennen kaikkea Koskenniemi. Nenän aforismit olivat Pekka Tarkan mukaan murhaava isku Koskenniemen aforistiikalle ja aforistiikalle laajemminkin. Suurin osa 1960-lukua olikin aikaa, jolloin yleisesti uskottiin aforismin menettäneen elinvoimansa.

"Aforismin syntymän salaisuus on pikemminkin taiteellisessa intuitiossa kuin systemaattisesti työskentelevässä logiikassa.", luonnehti Koskenniemi. Esikoisaforismikokoelma Matkasauva syntyi osaksi hänen pitkillä kävelyretkillään Ruissalossa kesällä 1926. Kansanrunouden tutkija Matti Kuusi on osoittanut monien Koskenniemen aforismien olevan vain muokattuja toisintoja sananlaskuista.

Ajatelmien ohella Koskenniemi harrasti myös aforismin lähilajia epigrammia. Koskenniemen itsensä mukaan sukulaisuus on niin läheinen, ”ettei mikään estäisi nimittämästä aforismia proosamuotoiseksi epigrammiksi.” Epigrammeja laadittiin jo muinaisessa Egyptissä ja antiikin Kreikassa. Yleensä ne olivat kaksi- tai nelirivisiä pikkurunoja, joita kirjoitettiin muun muassa rakennusten päätyihin ja hautakiviin. Koskenniemi sisällytti epigrammejaan muun muassa Matkasauvaan. Myöhemmin hänen epigramminsa koottiin kirjaseen Minä ja maailma (1960).

Tämän jutun kuvat ovat Päivälehden museosta Helsingistä, jossa järjestettiin vuonna 2010 Koskenniemen elämäntyötä esittelevä näyttely. Näyttelyn osana olivat museon kolmeen vessaan tehdyt seinäkirjoitukset, joissa käytettiin Koskenniemen aforismeja. Vessakirjoitukset olivat esillä ainakin vielä helmikuussa 2015, jolloin oheiset valokuvat on otettu.

SAMI FEIRING

 

 

 

 

Viides aforismi kuuluu Koskenniemen kirjoittamassa muodossa "Huumori desinfisioi."