VUODEN 2014 AFORISMITEOKSET

Vuoden 2014 aforismikirjasato on ollut hyvä. Aforismikokoelmia ovat julkaisseet niin kirjallisuuden tunnustetut konkarit (Envall, Kejonen) kuin esikoisaforistikot (Ahonen, Ojansuu, Uhlgren). Nissiselle ja Kiviniemelle heidän nyt ilmestyneet aforismikokoelmansa ovat järjestyksessä toiset.

Kolme suomennettua aforismikokoelmaa vuodessa on sekin hyvä määrä. Kraus kuuluu maailmanaforistiikan klassikoihin, joten oli aika saada häneltä suomennosvalikoima. Suomentajana toimi Juhani Ihanus, joka on aiemminkin kääntänyt aforistiikkaa (Lichtenberg, Cioran) ja on myös itse aforistikko.

Ruotsalaista aforistiikkaa on suomennettu kovin vähän. Engdahlin teos on siksi tervetullut lisä. Chavéen teos puolestaan jatkaa Savukeitaan pääasiassa ansiokasta käännösaforistiikan sarjaa.

Timo Salon Epätietokirja (2009) on saanut viisi vuotta myöhemmin seurakseen peräti kaksi lyriikkaa ja aforismia yhdistelevää teosta. Pekka Mykkäsen toimittama Suomessa sanottua vaikuttaa ennakkotietojen perusteella poikkeuksellisen kiinnostavalta sitaattikokoelmalta. Sami Feiringin Lyhyesti sanomisen taide on aforistiikkaa käsittelevä tietoteos ja tulee tarpeeseen, sillä aforismitietous on tähän asti ollut kovin hajallaan ja vanhentunuttakin, sikäli kuin sitä ylipäänsä on edes julkaistu.

Vuoden 2014 aforismikirjoihin paneudutaan Pro aforismi -blogissa myöhemmin tarkemmin, mutta tässä vaiheessa tämä luettelonomainen katsaus ilmestyneisiin teoksiin.

Kotimaiset aforismikokoelmat:

Asko Ahonen: Epävarmuuden aika (Sanasato)
 

Markku Envall: Joka tähtiä tähystää (WSOY)
* Alukee
* Mummo matkalla
* Aatepaja
* HS
* Pro aforismi
 

Pekka Kejonen: Kertakäyttösatori (WSOY)
* Savon sanomat
* Lapin kansa
 

Erkki Kiviniemi: Kumous (Savukeidas)
* Kiiltomato
* Lapin kansa
 

Sulo Nissinen: Urinaluu (Kesuura) 
* Pro aforismi
 

Johannes Ojansuu: Katoavaisuuden aineisto (Pilke) 
* Kiiltomato
* Lyhyesti
* KU
* Tuli&Savu

Sauli Salomaa: Järkäle (Tampereen aforismiyhdistys)
* Pro aforismi
* Kiiltomato
 

Sauli Uhlgren: Maailmanpyörä (Kesuura)
* Savon Sanomat
* Pro aforismi

Ulkomainen aforistiikka:

Achille Chavée: Keitteitä ja valittuja runoja (Savukeidas, suom. Aki Räsänen)
* Kiiltomato
* HS
 

Horace Engdahl: Sen jälkeen savuke (Siltala, suom. Jyrki Kiiskinen)
* Oma aika
* TS
* SK
* Maailmankirjat
 

Karl Kraus: Myrkyn käyttöohje (Pilke, suom. Juhani Ihanus)
* YLE
* Maailmankirjat
* KU  

Muut teokset:

Sami Feiring: Lyhyesti sanomisen taide (Avain, tietokirja aforismista)
* Kiiltomato
* Lounakirjastot
 

Katri Helena: Taivaan tie (Otava; runoja ja ajatelmia; paino grammoina 312)
* KSML
 
Kaj Kajander: Supersäikeet (Otava; runokokoelma, jossa myös aforismeja) 
* HS
* KSML
* Itä-Suomen ylioppilaslehti
* TS
 

Pekka Mykkänen (toim.): Suomessa sanottua (Nemo, sitaattikokoelma)

Laura Pennanen: Ote tulevasta aforismikirjastani No 1 (omakustanne)
 

Timo Salo: Eroosio (ntamo; runoja ja aforistiikkaa)
* Käymälä
 

Timo Salo: Esiintymä (ntamo; runoja ja aforistiikkaa)
* Käymälä
 

Eero Suvilehto: Mielipuoli satakieli (Nispero; runokokoelma, jossa on muutama aforismi)
* Kirjasto 13
 

Edith Södergran: Dikter och aforismer (SLS; kootut runot ja aforismit)
* Svaforismer


Valokuvassa taiteilija, aforisti ja sirkustirehtööri Heikki Morgan Hämäläinen pitämässä kirppusirkusesitystä Sysmässä.

 

LET'S LEC!

 

 

 

 

 

Kun suomalaiselta aforismin ystävältä kysyy suosikkiaforisteja, nimettyjen joukossa on varsin usein puolalainen Stanisław Jerzy Lec (1909–1966). Suosittu Vastakarvaan-kokoelma julkaistiin vuonna 1966, ja siitä on otettu kolme uutta painosta. Laajennettuna laitoksena kirja ilmestyi vuonna 2009 nimellä Siistimättömiä mietelmiä.

Lecin aforistiikkaan paneudumme Pro aforismi -blogissa myöhemmin, nyt keskitymme hänen ongelmia – anteeksi haasteita – aiheuttavaan nimeensä.

Ensimmäisen vaikeuden muodostaa kirjoittaminen. Etunimi Stanisławin kolmanneksi viimeinen kirjain ei ole meidän kirjaimistoomme kuuluva L, vaan puolalainen Ł, joka lausutaan eräänlaisena u:n ja w:n välimuotona. Kirjain on sama kuin Solidaarisuus-aktivisti ja Puolan presidentti Lech Wałesan sukunimessä.

Useille on myös epäselvää, mitkä ovat etu- ja mitkä sukunimiä. Monet suomalaiset kutsuvat Leciä ”Jerzy Leciksi” ikään kuin se olisi hänen sukunimensä. Menettely on vastaava kuin jos puhuisimme kirjailija Antero Koskenniemestä tai presidentti Kusti Paasikivestä. Stanisław ja Jerzy ovat etunimiä, Lec on sukunimi.

Entä miten hänen sukunimensä lausutaan? Kolmea versiota kuulee: Les, Lek ja Lets. Näistä viimeisin on oikein: LETS!

HANNA-LEENA YLINEN – AFORISMEJA

 

 

Aforistin työtila? Katso ympärillesi.

***

Onnistunut joukkotiedotus: kaikilla samat ajatukset.

Synonyymi vallitsevalle totuudelle? Vallitseva valhe.

Kansa seuraa keisarin muotia.

 

Yhteiset arvomme. Pelottavaa.

 

***

 

Valaisemme tähdet näkyvistä.

 

Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä.

***

Luonnolla ja ihmisellä yhteinen vihollinen.

Selviytyminen taistelussa luonnonvoimia vastaan edellyttäisi toimia luonnon puolesta.

Luonnonsuojelu on vapaaehtoistyötä, luonnon tuhoaminen työtä.

Aika korjaa jälkemme. Geologinen aika.

***

Rajat: jonkun muun sinulle piirtämät viivat.

 

Hanna-Leena Ylinen (s. 1962 Turku). Helsinkiläinen kirjoittaja. Pitää metsistä, merestä ja hylätyistä rakennuksista. Vertaa aforismeja tuntemattomille vastaanottajille lähetettyihin pulloposteihin, joihin parhaassa tapauksessa saa vastauksen. Aforismeja julkaistu muun muassa Tiheiden ajatusten kirjassa ja Elämäntarina-lehdessä. Nyt esillä olevia lauseita ei ole julkaistu aiemmin.

 

Valokuvan on ottanut Hanna-Leena Ylinen Kruunuvuorenrannan huvila-alueella Helsingissä.

 

EERO SUVILEHTO – UUSIA AFORISMEJA

Eero "Bono" Suvilehto lukemassa
aforismejaan Paimion aforismipäivillä 2007.

 

Eero Suvilehto (s. 1947) on Oulussa asuva kirjailija ja Bulgarian kirjallisuuden dosentti, koulutukseltaan puheterapeutti ja filosofian tohtori. Hän on tehnyt uran myös painijana, suurimpana saavutuksenaan kreikkalais-roomalaisen painin Pohjoismaiden mestaruus vuodelta 1972. Suvilehto on julkaissut aforismikokoelmat Avattava varovasti (1998) ja Kysyi sammakko tietä (2007). Myös useat hänen runokokoelmansa sisältävät aforismeja. Suvilehdon uusin julkaisu on runoteos Mielipuoli satakieli (Nispero), joka niin ikään sisältää joitakin aforismeja. Alla olevia aforismeja ei ole julkaistu Suvilehdon kirjoissa.

Valta on pukeutumisen suuri mestari. Alastomia kuninkaita voi kohdata ainoastaan saduissa.

Mustasukkaisuus on pelkoa, että ei voi omistaa sitä, mitä ei voikaan omistaa.

Suru, ilo, rakkaus, kuolema eivät noudata virka-aikoja.

Sodat aloitetaan uusilla aseilla ja nuorilla sotilailla, kun kenraalien korvien välissä käydään vielä edellistä sotaa.

Aina sata viisasta syytä yhteen tyhmään sotaan.

Onpas pinnallista, napisivat vesikirput toisistansa.

Jos kolmannesta maailmanpalosta jää henkiin lukutaitoisia, on iso kirja kirjoitettava uusiksi. Ja ensimmäiseen käskyyn otettava viiden tähden kenraali presidentti Eisenhowerin viimeinen puhe, jossa hän varoitti antamasta liikaa valtaa sotateollisuudelle.

Jos saat yhden toivomuksen, älä pyydä ihmettä, vaan ihmettelevät silmät.

Jos aseiden valmistus on yhtä taitavaa kuin politiikan teko tökeröä, yhtälö on saatanallinen.

Kirjoittaminen on merkillistä puuhaa, taiteilua kahden marginaalin välissä.

Veriseksi menee minuuttipihvi, kun journalisti taistelee leivästänsä.

Kun laina taivaasta, ei huolta velkakatosta.

Sanat valoa ja vankiloita, kaikki meidän puheemme.

MITEN AFORISMIT SYNTYVÄT?

 

On sanottu, että aforismeja ei kirjoiteta, ne syntyvät. Tällä viitataan aforismin tyypilliseen syntytapaan, nopeaan oivallukseen, välähdykseen, jossa aforismi tai sen idea ponnahtaa mieleen. Aforismeja voi toki myös yrittää kirjoittaa istuutumalla pöydän ääreen ja alkamalla kirjoittaa niitä esimerkiksi leikittelemällä sanoilla tai kehittelemällä jotakin aihetta, jolloin tuloksena voi olla merkityksellisiäkin lauseita, aforismeja.

Seuraavassa kahdeksan aforistikkoa kertovat oman näkemyksensä aforismien(sa) synnystä:

”Ibland blir jag besatt av "aforismitis" - eller hur skalla jag kalla lustan att omforma allt som möter mig till aforismer. Jag gick ut i strålande höstsol, och allt ville bli symboler - och symbolerna aforismer: ett lutande gärde, en ensam fura, en tät häck, ett seglande moln - slutligen fick jag lova att springa hem och komponera för att bli fri.” (Erkki Melartin, 23.10.1927)

(Joskus minut valtaa ”aforismitis” – vai miten kutsuisin haluani muuntaa kaikki näkemäni aforismeiksi. Lähdin kävelemään kirkkaaseen syysaurinkoon, ja kaikki pyrki muuttumaan vertauskuviksi – ja vertauskuvat aforismeiksi: kallellaan oleva aita, yksinäinen honka, tiheä pensasaita, lipuva pilvi. Lopulta ei auttanut kuin juosta kotiin ja alkaa säveltää, jotta pääsisin taudista irti.)

”Aforismin syntymän salaisuus on pikemminkin taiteellisessa intuitiossa kuin systemaattisesti työskentelevässä logiikassa.” (V. A. Koskenniemi, 1952)

Aforismin synty: liian myöhään keksitty naseva repliikki. Siis viipymisestään latautuva sukkeluus. (Jouko Tyyri, 1954)

Käännä maailma ylösalaisin ja sen taskuista tippuu ajatuksia kuin kultarahoja. (Lassi Kämäri, 2005)

Kuunneltuaan yön hiljaisuutta herää ajatusten meluun. (Pertti Munck, 2006)

”Tekstini syntyvät ajattelun ja olemisen sivutuotteena, eivätkä niin, että päätän tehdä aforismin. Kun elän ihan normaalisti arjen keskellä, kävelen metsässä tai vaikka tiskaan, samalla ajattelen asioita ja pyörittelen jotain problematiikkaa. Kysymys on paljolti alitajuisista prosesseista.” (Anne Hänninen, 2013)

Parhaat aforismit syntyvät ohessa, jonkin joutavan kuten kävelyn tai elämän ohessa. (Pekka Kejonen, 2014)

Otetaan tahansa lause ja keksitään sille järki, tai olkoon siinä, jos on kaunis. (Johannes Ojansuu, 2014)

Valokuvassa on osa kuvataiteilija ja aforisti Iiris Hällin maalauksesta, joka sijaitsee Snellmanin koulun pihalla (Punavuorenkatu 8, Helsinki). Maalauksen aiheena on pihan rikkaruohot ja se on osa Snellmanin koulun ympäristötaideteosta.