KARO HÄMÄLÄINEN – LAUSEITA

Aforismien julkaiseminen on helpottunut viimeisten 10–20 vuoden muun muassa sähköisten julkaisukanavien myötä. Esimerkiksi oman blogin tai Twitter-tilin voi perustaa muutamassa minuutissa. Kokonaisia aforismikokoelmiakin on julkaistu verkossa: Raine Mäkisen Muotoilija vuodelta 2008 muistuttaa taitoltaan perinteistä aforismikokoelmaa, mutta on julkaistu vain internetissä. Olli-Jukka Jokisaari on julkaissut verkossa uudistetun laitoksen (2005) edellisvuoden painetusta teoksestaan Hengen helium. Tuorein esimerkki lienee Pertti Munckin Minä, Oleva ja Oletus (2015), josta julkaistiin 70 kappaleen rajoitettu painos paperisena, mutta joka on verkossa vapaasti kenen tahansa luettavissa.
 

Keskusteluun painetusta ja sähköisestä julkaisemisesta osallistui viime syksynä kirjailija ja kirjallisuusvaikuttaja Karo Hämäläinen, joka 12.10.2014 kirjoitti Facebook-sivullaan näin:
 

”Seuraava kaunokirjallinen teokseni alkoi ilmestyä äsken. Se on eräänlainen aforismikokoelma, joka ilmestyy seuraavien kuukausien aikana Twitterissä tilillä @lauseita. Materiaalia olen kerännyt puolentoista vuoden ajan, ja materiaali täydentyy vielä julkaisun kuluessa. Aforismikokoelma on hieno formaatti, mutta lauseet eivät tarvitse kokoelmaa. Kuvittelen saavuttavani @lauseita-tilillä enemmän lukijoita kuin siinä tapauksessa, että painattaisin lauseita sisältävän tekstitiedoston. Lisäksi uskon tämmöisellä projektilla pääseväni tunkeutumaan lukijoideni arkeen aivan toisin kuin kansien sisään suljetuilla ajatuksilla. Uudet teknologiat ja julkaisumuodot antavat kirjallisuudelle uusia toimintatapoja. Minusta tämä on yksi ilmeisimmistä.”
 

Hämäläinen täsmensi myöhemmin, että hän saattaa julkaista jossain vaiheessa samaa aineistoa myös kirjana.
 

Kysyimme Karo Hämäläisen mietteitä Lauseita-tilinsä kokemuksista sekä aforistiikasta yleisemminkin.

 

Twitter-kokoelmasi Lauseita alkoi ilmestyä lokakuussa 2014. Silloisessa johdantokirjoituksessasi Facebookissa arvelit muun muassa saavuttavasi enemmän lukijoita kuin painetulla kokoelmalla ja pääseväsi tunkeutumaan lukijoidesi arkeen ”aivan toisin kuin kansien sisään suljetuilla ajatuksilla”. Nyt kun tuosta on puolisen vuotta aikaa, miten katsot näiden arvelujesi toteutuneen? Mikä on ollut sinulle suurin yllätys aforismien Twitter-julkaisussa?
 

Tilillä on tällä hetkellä 258 seuraajaa. Minusta se on vähän. Tosin olen uudelleentweetannut käytännössä kaikki Lauseita-tilin tweetit henkilökohtaisella tililläni, jolla on tällä hetkellä 4894 seuraajaa, joten Lauseita-ajatuksille on luultavasti altistunut samanmoinen ihmismäärä kuin kirjana julkaistavan aforismikokoelman aforismeille. Osalle selvästi useampi, sillä suosituimpia tweettejä on uudelleentweetattu hyvin, mikä on lisännyt altistukselle alttiiden twitteröitsijöiden määrä.
 

Miksi seuraajia on niukanlaisesti? Syitä lienee useita. Ensinnäkään en ole lähtenyt tekemään Lauseita-tiliä tunnetuksi sillä yksinkertaisella tavalla, jolla tweettaajat kuulemma hankkivat seuraajia, siis seuraamalla muita. Lauseita-tili ei seuraa ketään. Toiseksi tili on ollut melko hiljainen: olen julkaissut tähän päivään mennessä vain 53 ajatusta. Kolmanneksi tilin logokuva on varsin erikoinen eikä luultavasti assosioidu eräänlaiseen aforismikokoelmaan, joten tweetin nähneet eivät päädy seuraamaan tiliä, koska eivät ymmärrä kontekstia.
 

Yllätys? Ehkä olisin odottanut enemmän vuorovaikutusta. Tosin Suomi-Twitter on muuttunut parin viime vuoden kuluessa entistä enemmän äänitorvi-suuntaan.

 

Miten idea Lauseita-hankkeeseen syntyi?
 

Huomasin joidenkin tweettieni ja Facebook-statusteni olevan ilmaisultaan aforistisia. Aloin pohtia sitä, mikä tekee ajatuksesta aforismin. Mikä on kontekstualisoinnin merkitys? Nämä ajatukset mielessäni aloin keväällä 2013 kerätä tekstitiedostoon ajatuksia ja ajatussarjoja. Aluksi suunnittelin juonellista kokonaisuutta, mutta siihen tarkoitettua materiaalia en ole käyttänyt vielä, sillä sitä varten tilillä soisi olevan enemmän seuraajia.

 

Twitter-julkaisu mahdollistaa palautteen saamisen kommenttien, suosikkimerkintöjen ja jatkolähetysten myötä. Oletko huomannut jotakin selkeää linjaa siinä, minkä tyyppiset lauseet saavat myönteisimmän vastaanoton?
 

Twitterissä suosittuja tuntuvat olevan teepussimietelmät ja hyvän mielen ajatukset. Olen hieman pettynyt siihen, että suosituin Lauseita-ajatus on ollut aiemmin keräämäni materiaalin ulkopuolelta hetkessä ulos tuuttaamani "Elämästä ei koskaan tiedä. Siksi jääkaapissa on hyvä pitää aina pullo samppanjaa." (6 uudelleentweettausta, 13 suosikiksi merkitsemistä). Myöhemmin olen oivaltanut, että tämä kertoo Twitterin käytön luonteesta.

 

Ovatko kaikki aforismisi mahtuneet Twitterin salliman 140 merkin mittaan vai onko jotain pitänyt jättää tilasyistä pois?
 

Ovat.

 

Kun lukee lauseitasi julkaisujärjestyksessä, havaitsee monissa kohdin sarjallisuutta. Miten näet sarjallisen aforistiikan toimivuuden Twitter-aforistiikassa verrattuna painettuun kokoelmaan?
 

Sarjalliset ajatukset olen pyrkinyt laittamaan Twitteriin peräkkäin nopeassa tahdissa, jolloin vaikutus olisi samanmoinen kuin painetussa kokoelmassa. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että Twitter-virtaa luetaan uusimmasta tweetistä vanhempia kohti, joten suurin osa tullee lukeneeksi sarjan ikään kuin väärässä järjestyksessä.

 

Missä määrin Lauseita-hankkeesi aforismit olivat valmiita jo ennen aloittamista ja missä määrin ne ovat syntyneet matkan varrella?
 

Suurin osa on ollut valmiina, ja tweettaamista odottaa tällä hetkellä parisataa ajatusta. Lauseita-tilin olemassaolon aikana olen sekä kirjoittanut suoraan tilille että kerännyt materiaalia tekstitiedostoon vastaisen julkaisun varalle. Tämä liittyy osaltaan siihen, että mietin, kuinka saisin Lauseita-tilin suoran seuraajamäärän suuremmaksi. Myös tilin profiilikuvan vaihtaminen eräänlaisen aforismikokoelman henkeen sopivaksi on suunnitteilla ennen uutta ajatusinvaasiota.

 

Facebookissa kerroit, että saatat julkaista samaa aineistoa jossain vaiheessa myös kirjana. Ovatko nämä ajatukset täsmentyneet suuntaan tai toiseen?
 

Eivät.

 

Lauseita-kokoelmasi lisäksi olet käyttänyt aforistiikan muotoa ainakin blogisi kirjoituksessa Kriitikko (Karon kuvalehti 14.9.2013). Oletko näiden lisäksi kirjoittanut/julkaissut muuta aforistiikkaa?
 

Hauskaa, että huomasit yhteyden! Kriitiikko-teksti nimittäin kuuluu Lauseita-ajatusten keräystiedostoon. Siellä taitaa olla myös jokin toinen aforistissävyinen proosateksti.

 

Olit äskettäin raadin jäsenenä valitsemassa Vuoden aforismikirjaa 2014. Millainen kokemus se oli ja millainen kuva sinulle jäi viime vuoden aforismikirjasadosta?
 

Raatilaisuus oli miellyttävä kokemus. Viime vuonna ilmestyi kokoelmia laidasta laitaan, itse asiassa enemmän kuin olin olettanut. Vaihtelua – niin muodon kuin laadunkin suhteen – on paljon myös kirjojen sisällä.

 

Mitä muita huomioita olet tehnyt suomalaisesta aforistiikasta vuosien varrella?
 

Laji on monipuolistunut ja vapautunut, ja toisaalta itse olen alkanut nähdä aforistiikan laajemmin. Hyvin muotoillut tai ajatuksia herättävät ajatukset ovat laajasti ymmärrettynä aforistiikkaa.

 

Olet kirjallisuuslehti Parnasson vastaava tuottaja. Kuinka paljon Parnassolle tarjotaan aforistiikkaa?
 

Lyriikkatarjonnan hukuttavuuteen nähden yllättävän vähän. Minusta aforismi istuu luontevasti kirjalliseen aikakauslehteen.

 

Lauseidesi julkaisu Lauseita-tillilläsi jatkuu. Miten summaisit tähänastisia kokemuksiasi?
 

Olen ollut aikomaani laiskempi, mutta ryhdyn uuteen iskuun jahka muilta kirjallisilta kiireiltäni (romaanin editointi) ennätän!

 

 

Karo Hämäläisen aforismeja Lauseita-tililtä:

 

 

Vain kokeilemalla oppii, mitä ei halua tehdä.
 

Romaanista tulee kaunokirjallisuutta silloin, kun se ei suostu olemaan vastaus vaan muuttuu kysymykseksi.
 

Sen sijaan että väittäisi keksittyä, romaani kysyy totta.
 

Romaani vastaa kysymällä.
 

Kirjan sijaan lukijan on luettava itseään.
 

Ei kirjassa olennaista ole se, miten se päättyy, vaan se, mitä on sitä ennen ja sen jälkeen.
 

Aika ei ole kysymys vaan halu ja tarve. Siksi pakko.
 

Näkee tunnelin, ei sitä ympäröivää valoa. Ilman ei näkisi.
 

Näki valon tunnelin molemmista päistä. Nääntyi niille sijoilleen, kun ei osannut valita.
 

Tunnelissa silmä tottuu valoon.
 

On mieletöntä pyrkiä kirjoittamaan hyvin. On kirjoitettava paremmin.
 

Laskin asioita, joihin olen elämässäni tyytyväinen. Sekosin.
 

En pelaa avoimin kortein. En pelaa.
 

Luovuus: intensiivinen ajattelu, ajattelun unohtaminen.
 

Kapeneehan siinä näkemys, jos lukee kirjoja eikä niiden läpi.
 

Katseli innokkaasti ympärilleen. Näki omat ajatuksensa, unohti muut. Osoitti avarakatseisuutensa lähdeviittein.
 

Nuorella on tulevaisuus, vanhalla nuoruus. Keski-ikäisellä ei ole aikaa.
 

Kirjan paksuinen yksinäisyys.
 

Kun ajattelee kirjoittamalla, teksti näyttää juuri siltä.
 

Hyvin suunniteltu ei ole puoliksikaan tehty.
 

Hyvin suunniteltu vaikuttaa puolivalmiilta, kunnes suunnitelma muuttuu. Silloin täysin tekemättä on myös suunnitelma.
 

Suunnitelma vaaditaan pohjaksi uusille suunnitelmille.
 

Suunnitelma on arvio tulevasta kehityksestä.
 

Olet melko oikeassa. Siis täysin väärässä.

 

 

Linkkejä:

Karo Hämäläisen Lauseita-tili Twitterissä

Hämäläisen aforismeja kritiikistä

Hämäläisen blogi – Karon kuvalehti

 

Karo Hämäläinen (1976–) on monipuolinen kirjailija, jonka teoksiin kuuluu muun muassa lasten- ja nuortenkirjoja sekä trillereitä ja tietokirjoja. Hämäläinen on toiminut myös toimittajana ja kriitikkona, tällä hetkellä hän on kirjallisuuslehti Parnasson vastaava tuottaja. Hämäläinen asuu Helsingissä.

 

Valokuva: Harri Hinkka  (c) WSOY