Kalevi Seilonen (1937–2011) oli
kirjailija ja kulttuurivaikuttaja, joka ei juuri ole aforistina ollut esillä.
Seilosen varsinaisessa esikoisteoksessa Tosiasioita
minusta (1965) on kuitenkin osasto nimeltä Kalevi Seilosen kauneimmat lauseet, joka sisältää aforismeja
yhdeksän sivun verran. Nämä lauseet julkaistiin myös Seilosen teoksessa Valittuja runoja, josta tosin on jätetty
viisi lausetta pois ja kahta on hieman muutettu. Lisäksi teoksissa Julkisesti karkuun (1969) ja Vehnäpelto kasvaa heinää (1971) on yhden
ja kahden rivin mittaisia aforismeja/runoja. Palaamme Kalevi Seiloseen
myöhemmin muun muassa laajemman henkilökuvan myötä.
Teoksesta Tosiasioita
minusta:
Suomen lapset ovat likaisia ja ne mölyävät yhä.
Me kävimme vuoronperään tielle ja auto ajoi jalkojen yli.
Minä olen yksi rivistä ja minulla on kova silmä.
Lippu liehuu muurin lävitse.
Me marssimme torille ja teemme Suunnitelmasta totta.
Tapettien kuviot syöpyvät ihooni.
Seison patsaiden juurella ja syön purukumia.
Kolme vuotta minä kirjoitin runoja traktoreista.
Valokuvassa kasvot painautuvat toisiinsa.
Taivas laajenee valkokankaan ulkopuolelle ja pilvistyy.
Jonakin päivänä me teemme kaupat toisistamme.
Kesken tulemisen ja menemisen kesken.
Vanhassa piirroksessa autot kelluvat ilmassa.
Vaitelias sankari pää takakenossa putoamassa ylös.
Rautaisessa kaiteessa on tuore käpälän jälki.
Tuttava seisoo laiturilla tienviitta kainalossa.
Minunkin on sanottava: ei minullakaan ole mitään sanottavaa.
Kuuletko miten kellot soivat sinulle jokaisella rivillä?
Mies oli kovempi kuin tuoli, hän se johti meitä loppuun
asti.
Teoksista Julkisesti
karkuun (1–5) ja Vehnäpelto kasvaa heinää (6–10):
Poika, varo erehdystä kun sormeilet politiikan liipasinta.
Ote on tukeva kyllä, mutta kahva aina pettää.
Rahasta ne sen tekevät. Ja pelosta. Se on syiden vuoristo.
Ei suinkaan vähä virkamies nojaudu suotta koko maailmaan.
Lipussani paukkuvat sateenkaaren värit.
Vain sokea taivas näkee mäntyjen rehevät latvukset.
Nimeään mainitsematta ei kannata sanoa sitä mitä itse ei
ole.
Öljy tappaa vaahtopäät.
Sen voi lukea historiasta
miten päivä on maanantaiaamun värinen.
Maahantuoja hieroo käsiään oikealla.
Pakkanen kajahtelee ja hernekeitto on hyvää.
Entä missä ovat rikkurit, joko pääsivät eläkkeelle.
"Kolme vuotta minä kirjoitin runoja traktoreista."
VastaaPoistaMikä tästä tekee aforismin
Kiitos hyvästä kysymyksestä!
VastaaPoistaEnsinnäkin lause voidaan ”tunnistaa” aforismiksi ns. institutionaalisten seikkojen perusteella eli kun kirjallisuusinstituutio on sijoittanut tietyn lauseen kuuluvaksi aforistiikan piiriin. Tässä tapauksessa Kalevi Seilonen on julkaissut kyseisen lauseen Kalevi Seilosen kauneimmat lauseet -otsikon alla. Itse ainakin miellän, että Seilonen ironisella otsikkovalinnallaan nimenomaan viittaa aforistiikan genreen. Tällaisessa tapauksessa yksittäisen ”aforismin” katsotaan olevan lajinsa edustaja (eli aforismi), koska se on osa aforistista kokonaisuutta. ”Olisi järjetöntä yrittää ratkaista, mitkä aforismikokoelman [tai muun aforismikokonaisuuden] lauselmat ovat ja mitkä eivät ole aforismeja. (ME 1987)”
Toiseksi lause voidaan tunnistaa aforismiksi sen ominaisuuksien perusteella. Aforismin keskeisiä tunnusmerkkejä ovat:
1. lyhyys,
2. tiiviys,
3. ajatuksellinen painokkuus,
4. tyylikäs muotoilu ja
5. proosamuoto.
Näistä Seilosen lause "Kolme vuotta minä kirjoitin runoja traktoreista." täyttää kiistatta lyhyyden ja proosamuodon vaatimuksen. Onko se lisäksi ajatuksellisesti painokas ja tyylikkäästi muotoiltu, jää pohdittavaksi.
Katson kyllä, että tästä Seilosen lauseesta on löydettävissä ajatuksellista sisältöä (ajatuksellista painokkuutta). Kyseissä aforismissa puhutaan kirjoittamisesta, lisäksi siinä on työväenaatteeseen liittyvää kuvastoa (traktori) – molemmat teemat toistuvat Seilosella. Mitä hän haluaa sanoa lauseellaan? Että kolmen vuoden ajan hän ainoastaan kirjoitti runoja traktoreista, mutta ei varsinaisesti tehnyt mitään asioille? Että vaikuttamisen työnjaossa hänen tehtävänsä oli kirjoittaa runoja ja toisten tehtävänä oli toimia muilla tavoin? Että hän kirjoitti kolme vuotta runoja traktoreista ja huomasi, ettei siinä ole mitään järkeä? Jotain muuta vai näitä kaikkia?
Entä tyylikkyys? Seilosen lauseessa ei ole kivaa sanaleikkiä, ei näppärää paradoksia, ei osuvaa vertauskuvaa, antiteesia, kiasmia tms., vaan lause on varsin tavanomainen. Se on yksi tyylikeino. Karu toteamus, joka aforistiseen yhteyteen sijoitettuna saa uusia merkityksiä. Vanha keino sekin. Allegoria?
Mielestäni Seilosen lausetta voi perustellusti pitää aforismina tai olla pitämättä.
Mitä mieltä sinä olet?
Kiitos vastauksesta.
VastaaPoistaTarkastelen tätä lausetta irrallaan sen viitekehyksestä. En ota huomioon, että se on Kalevi Seilosen kirjoittama lause.
”Olisi järjetöntä yrittää ratkaista, mitkä aforismikokoelman [tai muun aforismikokonaisuuden] lauselmat ovat ja mitkä eivät ole aforismeja. (ME 1987)”
Seilonen ei ole koskaan kirjoittanut aforismikokoelmaa.
Yli puolet "aforismin tunnusmerkistöstä" täyttyy aapiskirjan ensimmäisillä sivuilla: "Ari auttaa ankkaa." Lyhyt, tiivis, proosaa.
Tästä ei selviä, onko lause irrotettu sen oikeasta ympäristöstä Seilosen teoksessa. Tukisivatko vieressä olevat lauseet jotenkin sen viestiä. Nämä tässä otoksessa olevat eivät lausetta pelasta tai avaa tulkintaa.
Jos tarkastelen tätä lausetta yksin, se on peruslause, josta voin löytää käyttämällä kaiken mielikuvituksellisen ja tulkinnallisen kapasiteettini jotakin viitettä Neuvostoliiton sosialistiseen suunnitelmatalouteen.
Lauseesta ei löydy tyylikästä muotoilua eikä ajatuksellista painokuutta, proosaa se on.
"Kolme vuotta minä kirjoitin runoja traktoreista." Entä sen jälkeen sitten? Saitko puolueen viran? Tulivatko Berijan miehet yöllä hakemaan? Saitko valtion palkinnon? Veivätkö Siperiaan? Kertoiko joku, että traktori ei ole runouden "peruskauraa"?
Olen perustellusti pitämättä. Sitä mieltä minä olen.
> Tarkastelen tätä lausetta irrallaan sen viitekehyksestä. En ota huomioon, että se on Kalevi Seilosen kirjoittama lause.
VastaaPoista* Onko oikein jättää konteksti huomiotta, koska se kuitenkin on olemassa?
> ”Olisi järjetöntä yrittää ratkaista, mitkä aforismikokoelman [tai muun aforismikokonaisuuden] lauselmat ovat ja mitkä eivät ole aforismeja. (ME 1987)”
> Seilonen ei ole koskaan kirjoittanut aforismikokoelmaa.
* Miksi mainitset, että Seilonen ei ole kirjottanut aforismikokoelmaa? Eihän sillä ole tässä mitään merkitystä. Seilonen on kirjottanut runokokoelmaansa aforismiosaston ”Kalevi Seilosen kauneimmat lauseet”. On monia kirjailijoita, jotka eivät ole kirjoittaneet aforismikokoelmaa, mutta ovat liittäneet runokokoelmaansa aforismiosaston. Ei tämä seikka tee heidän aforismeistaan ”vähemmän aforismeja”.
> Yli puolet "aforismin tunnusmerkistöstä" täyttyy aapiskirjan ensimmäisillä sivuilla: "Ari auttaa ankkaa." Lyhyt, tiivis, proosaa.
* Lyhyt kyllä. Proosaa kyllä. Mutta että tiivis? Tiiviys aforistiikassa tarkoittaa paljoa sisältöä suhteessa tekstin pituuteen. Minun mielestäni virke ”Ari auttaa ankkaa.” ei ole runsassisältöinen eli tiivis.
> Tästä ei selviä, onko lause irrotettu sen oikeasta ympäristöstä Seilosen teoksessa. Tukisivatko vieressä olevat lauseet jotenkin sen viestiä. Nämä tässä otoksessa olevat eivät lausetta pelasta tai avaa tulkintaa.
* Alussa ilmoitit tarkastelevasi Seilosen lausetta irrallaan kontekstistaan. Nyt kuitenkin peräänkuulutat kontekstia. Laitan tähän alle koko sivun, jossa Seilosen lause on:
Mies laskeutuu takaisin hautaan ja sulkee silmän.
Minä tottelen Suunnitelmaa, joka on yhä päässä.
Yritän opetella ruokailun filosofiaa.
Tapettien kuviot syöpyvät ihooni.
Mitä tapahtui Sax Rohmerille?
Seison patsaiden juurella ja syön purukumia.
Kolme vuotta minä kirjoitin runoja traktoreista.
Muistatteko kuka on Adaridi?
> Jos tarkastelen tätä lausetta yksin, se on peruslause, josta voin löytää käyttämällä kaiken mielikuvituksellisen ja tulkinnallisen kapasiteettini jotakin viitettä Neuvostoliiton sosialistiseen suunnitelmatalouteen.
> Lauseesta ei löydy tyylikästä muotoilua eikä ajatuksellista painokuutta, proosaa se on.
* Makuasia. Riippuu siitäkin, miten ymmärtää ”tyylikkään muotoilun”. Voiko karuus, kolkkous, tavanomaisuus, yksinkertaisuus, suoralinjaisuus tms. olla tyylikästä?
> "Kolme vuotta minä kirjoitin runoja traktoreista." Entä sen jälkeen sitten? Saitko puolueen viran? Tulivatko Berijan miehet yöllä hakemaan? Saitko valtion palkinnon? Veivätkö Siperiaan? Kertoiko joku, että traktori ei ole runouden "peruskauraa"?
* Voisivatko juuri nämä sinullekin mieleen tulleet jatkokysymykset olla niitä, jotka tekevät Seilosen kyseisestä lauseesta aforismin?
> Olen perustellusti pitämättä [aforismina]. Sitä mieltä minä olen.
* Ok. Vielä kerran lämmin kiitos kommenteistasi ja ajatustenvaihdosta.
Kiva, että laitoitte Kalevi Seilosen aforismiosastoa tähän. En ole koskaan lukenut niitä, mutta tutustuin Kalevi Seiloseen vuonna 1984 ja kirjoitin Runous-lehteen muutaman runon. Hän on myös arvioinut ensimmäisen runokokoelmani.
VastaaPoista