LET'S LEC!

 

 

 

 

 

Kun suomalaiselta aforismin ystävältä kysyy suosikkiaforisteja, nimettyjen joukossa on varsin usein puolalainen Stanisław Jerzy Lec (1909–1966). Suosittu Vastakarvaan-kokoelma julkaistiin vuonna 1966, ja siitä on otettu kolme uutta painosta. Laajennettuna laitoksena kirja ilmestyi vuonna 2009 nimellä Siistimättömiä mietelmiä.

Lecin aforistiikkaan paneudumme Pro aforismi -blogissa myöhemmin, nyt keskitymme hänen ongelmia – anteeksi haasteita – aiheuttavaan nimeensä.

Ensimmäisen vaikeuden muodostaa kirjoittaminen. Etunimi Stanisławin kolmanneksi viimeinen kirjain ei ole meidän kirjaimistoomme kuuluva L, vaan puolalainen Ł, joka lausutaan eräänlaisena u:n ja w:n välimuotona. Kirjain on sama kuin Solidaarisuus-aktivisti ja Puolan presidentti Lech Wałesan sukunimessä.

Useille on myös epäselvää, mitkä ovat etu- ja mitkä sukunimiä. Monet suomalaiset kutsuvat Leciä ”Jerzy Leciksi” ikään kuin se olisi hänen sukunimensä. Menettely on vastaava kuin jos puhuisimme kirjailija Antero Koskenniemestä tai presidentti Kusti Paasikivestä. Stanisław ja Jerzy ovat etunimiä, Lec on sukunimi.

Entä miten hänen sukunimensä lausutaan? Kolmea versiota kuulee: Les, Lek ja Lets. Näistä viimeisin on oikein: LETS!