Markku Envallin yhdeksäs aforismikokoelma
Joka tähtiä tähystää (2014 WSOY) näyttäisi
sisältävän aforismeja satunnaisessa järjestyksessä. Samaa tapaa aineiston
järjestämiseksi hän on käyttänyt fragmenttikokoelmissaan. Envall on nyt
luopunut useimmista aforismikokoelmistaan tutusta sarjallisuudesta, samaten
kirjan fyysinen formaatti on uusi: neliömäinen, runokirjanomainen sivukoko on
vaihtunut aforismikirjalle tyypillisempään pystysuoraan muotoon. Myös kannen
suunnittelija on vaihtunut sitten edellisen aforismikokoelman Alkuräjähdys on kesken (2011). Envallin
kirjoihin kansia pitkään tehnyt Tarina Lounasmaa kuoli lokakuussa 2011, kannen
uuteen teokseen on suunnitellut Martti Ruokonen.
Joka tähtiä tähystää sisältää noin viisi ja puoli sataa aforismia
eli on aforismikokoelmaksi laaja. Uudesta muodostaan huolimatta sisältö on
tunnistettavaa Envallia niin ilmaisun kuin teesien ja teemojen osalta. Keskeisiä
aiheita ovat muun muassa kirjallisuus ja kirjoittaminen, taide, kasvatus, usko,
valta ja huomiot arkielämästä. Myös elämänviisautta on tuttuun tapaan tarjolla,
eikä suinkaan sanan kielteisessä, latteassa merkityksessä. Pientä sarjallisuuttakin
voi paikoin löytää, esimerkiksi sivun 44 muistoaiheisissa ajatelmissa ja sivun 79
meta-aforismeissa. Eräänlaista sarjallisuutta on sekin, että sama teesi
esiintyy muunneltuna, kehiteltynä tai sovellettuna kokoelman eri osissa.
Envallin pariin edelliseen
kokoelmaan oli päässyt mukaan turhan paljon löysää. Tässäkin kokoelmassa on
monia itsestäänselvyyksiä (”Joka on harvemmin paikalla, näkyy selvemmin.”),
mutta ei häiritsevässä määrin. Aforistiikan keinoja aikoinaan tutkinut Envall
ei arastele käyttää lajin vanhahtaviakaan keinoja, esimerkiksi
genetiivimetaforaa (”Vallan muuri on pelon tiilistä rakennettu.”). Laadullisesti
uusi teos tuntuu olevan paluuta parempaan. Herkullisia oivalluksia on
ammennettavaksi asti, ja aforismien muotoilu on taitajan työtä. Joka tähtiä tähystää kestää useankin
lukukerran, merkityksiään vähä vähältä syventäen, kuten hyvän aforismikirjan
kuuluukin.
Näytteitä teoksesta:
Aito on teeskentelijän sana,
jolla hän ilmaisee poikkeuksen.
Ellet tiedä, onko enemmän hyvää
vai pahaa, miksi et ryhdy vaa’ankieleksi.
Joutilaisuus esittelee sinut
itsellesi.
Historian tajumme on saatu
teatterista: uskomme vanhojen aiheiden puhuvan ajastamme ja ajallemme.
Ensimmäiset lauseet ovat kuin
öljytipat, ne voitelevat koneiston.
Joka tietää, mitä seuraavaksi
ajattelee, ei ajattele.
Taiteenteon sesam: anna tulla –
katso myöhemmin.
Lykkääminen on luopumisen niin
kuin varastoiminen hylkäämisen ensimmäinen vaihe.
Lähestyvä meteoriitti on hyvä
harjoitusvastustaja.
Lestadiolaisuus ei ole kovin
vetovoimaista, jos sen levittämisen päämenetelmä on lisääntyminen.
”Ristinkuolemallaan sovitti.”
Kuinka hänelle tehty saattoi olla hänen tekonsa?
Taiteilijat joivat erottuakseen
niin kauan kuin viinasta siihen oli.
Kun inhoat positiivista
ajattelua, olet sen jengin positiivinen jäsen.
Vanhat kiistaveikot, kristinusko
ja evoluutio, mahdollisia samasta syystä: yksilöt kuolevat.
Joka vastaa Kyllä jokaiselle,
jakaa itsensä maailmalle sentin palasina.
Mikä yleistyy kuin muoti, on jo
menotiellä.
Miljoonien massa pitää pyramidin
kärkikiven paikallaan.
Uudistua voi myös lopettamalla
alituisen uudistumisen.
Tyttöjen yllä lasikatto. Poikien
alla betonilattia.
Vallan lajeista puhtain on
osaajan valta.
4
Pro aforismi esittelee ja arvioi aforismiteoksia ja muita aforistiikan
näkökulmasta kiinnostavia kirjoja. Sanallisen esittelyn ohella kirjat saavat
myös numeraalisen arvion asteikolla 1–5, jossa 1 merkitsee erittäin huonoa ja 5 erinomaista. Mutta: älä usko meitä, vaan tutustu teoksiin itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos kommentointi ei muuten onnistu, valitse Kommentti nimellä -valikosta vaihtoehto “Nimi/URL-osoite” tai “Nimetön”. Kiitos sinulle!