NIILO RAUHALA – AAVISTUS JA IHME

 
 
 

 
 
 

Aforismin lähimpiä sukulaislajeja on runo. Jos runo on lyhyt ja ajatuksellinen, ehkä vielä proosamuotoinenkin, voi ero aforismiin kutistua olemattomiin. Pohdittaessa onko jokin lyhyt teksti runo vai aforismi, kiinnittyy huomio kolmeen asiaan: sisältöön, asetteluun ja kontekstiin. Runon ja aforismin rajojen pohdinta antaa meille hyvän syyn tutustua Niilo Rauhalan lyhyisiin teksteihin.

Niilo Rauhala (s. 1936) on Oulussa asuva runoilija, joka on toiminut muun muassa seurakuntapappina ja sairaalateologina. Hänen yli 20 kokoelmansa runoissa on vahvasti esillä hengellisyys ja luonto.

Rauhala on selkeästi runoilija, ei aforisti. Monet hänen lyhyistä, kaksirivisistä runoistaan voisivat kuitenkin hyvin olla peräisin jostakin aforismikokoelmasta. Rauhalalla ei ole runokokoelmissaan ainuttakaan yksirivistä runoa, mutta kaksirivisiä on 21 kappaletta. Ne on koottu alle.

Palatkaamme alussa esitettyihin kolmeen seikkaan: tekstin sisältöön, asetteluun ja kontekstiin. Ensin kontekstiin: koska Rauhalan kaksiriviset tekstit on julkaistu hänen runokokoelmissaan (joiden alaotsikkona usein on ”Runoja”), ne ovat ns. institutionaalisen näkökannan mukaisesti runoja.

Asettelultaan Rauhalan tekstit ovat niin ikään runoja. Niitä ei ole ladottu aforismille ominaiseen proosamuotoon (”rivit kirjoitetaan loppuun”). Toisaalta kaksirivisen tekstin osalta on usein vaikea sanoa, onko kyse säemuodosta vai onko teksti vain ”mukavuussyistä” jaettu kahdelle riville – esimerkiksi siksi, että teksti näyttäisi kauniimmalta. Kahdessa Rauhalan tekstissä on toinen rivi sisennetty, mikä selkeästi on runon tunnusmerkistöä, ei aforismin. Samoin tekstille annettu nimi (Valo loputon) on yleistä runolle, mutta harvinaista aforismille.

Sisällöllisesti Rauhalan kaksiriviset tekstit vaihtelevat lyyrisistä luontohavainnoista vahvasti aforistisiin ajatuksiin. Joidenkin tekstien sisällöllinen aforistisuus on vähäistä, toisten suurta. Tosin esimerkiksi allegorisen tulkinnan kautta myös luontohavainto voi saavuttaa aforistisuuden.

Runo tai aforismi, vähäks välii.  ”Lause lentäköön vaikka lajinmääritys ei aina onnistu.”

 

Niilo Rauhalan teoksesta Joki virtaa nyt eikä liiku (1969):

Lasten on taivasten valtakunta.

     Olohuone kuuluu isälle ja äidille.

 

Teoksesta Tänä yönä puun kirkkaus (1992):

Nukut pilveen,

heräät sateeseen.

 

Teoksesta Taivas käsissä sykkii (1993):

Valo loputon

Aurinko laskee omaan valoonsa.

Meri säteilee meren tuolla puolen.

 

Teoksesta Kirkas lumi, jäljetön (2000):

 

Koko kaupunki on lähtenyt merelle.

Kärpäset ovat jääneet kotiin.

On kuin jäljittäisi koiraa,

joka on tullut jo kotiin.

 

Teoksesta Vedet puhuvat läpi elämän (2002):

 

Astun sisälle sanan ikuisuuteen.

Se on ainoa kieli, jonka osaan.

Tämän päivän puheet

ovat huomisen hiljaisuutta.

Kaupunkilaisen tunnet siitä,

että hän haravoi lehtiä metsäpolulta.

Vedet puhuvat läpi elämän

puiden varjojen kanssa.

Kun on eksynyt kyllin kauas,

uskoo löytäneensä kotiin.

 

Teoksesta Aavistus ja ihme (2005):

 

Tulen toimeen hirviöiden kanssa,

kun en tartu liian vahvaan suurennuslasiin.

 

Teoksesta Sana koskettaa sanaa (2009):

 

Jos haluat kirjoittaa hyvän lauseen,

unohda, mitä olet ennen kirjoittanut.

Jos haluat saada toisen voiton,

unohda ensimmäinen.

Sairaita me olemme.

Kaikki parkkipaikat täynnä.

 

Teoksesta Näen mitä haluan nähdä (2013):

On niitä, joiden housut ovat liian väljät,

ja niitä, jotka eivät mahdu omaan elämäänsä.

 

Kaipaan tuulta,

   rajua, puhdistavaa.

Kielellä leikkijöitä on paljon,

runoilijoita entistä vähemmän.

Niin nälkäinen,

ettei jaksa edes syödä.

Ellen ole kulkenut oman tuleni läpi,

pakenen sinun tultasi.

Yöt nopeat, kasteessa

auringonnousu.

Kevätpilvien vedestä

heijastuu jo syyslehtien hehku.

 

 

 

JUSSI PYLVÄS – 48 LAUSETTA

Helsingissä asuva Jussi Pylväs on julkaissut lauseitaan jo pitkään Twitterissä, mutta ei varsinaisesti ole aiemmin esittäytynyt aforistikkona. Hänen keskeinen keinonsa on sanaleikki. Jotkin Pylvään lauseista ovat puhtaita sanaleikkejä, joista ei aforismia löydy. Usein niissä kuitenkin on teräviä huomioita yhteiskunnasta, aikamme ilmiöistä ja ihmisen olemuksesta. Aforistikkona Pylväs on Eino Vastarannan sukulainen, toisaalta joistakin lauseista tulee mieleen esimerkiksi Lauri Kerosuo, Eero Suvilehto tai Markku Viitasalo.

”Loin Twitter-tilin kesällä 2012. Aika pian oli selvää, että 140 merkin rajoitus tarjoaa mahdollisuuden harjoitella ajatusten pusertamista kompaktiin muotoon, tai suorastaan vaatii sitä. En ajatellut tviittejäni erityisesti aforismeina, ennen kuin aloin saada asiasta palautetta. Tviitin pituus on toki hyvä mitta aforismille. Selittelylle ei jää sijaa. Aika usein ajatelmani syntyvät semanttisista lähtökohdista, kieltä tai vanhaa sanontaa taivuttelemalla. Toisinaan tärkeältä tuntuva huomio muotoilee itse itsensä.”

 

 

Yksin on helppo ajatella toisin.

Leivän maku riippuu siitä, kenen kädet olivat taikinassa.

Erehtyminen on inhimillistä ja siitä huomauttaminen ärsyttävää.

Elämän maku ei tule sileästä soseesta vaan karkeista sattumista.

Uskovainen ei voi olla oman itsensä herra.

On helppo venyä, kun ei ole selkärankaa.

Lehdet puilla paljailla. Kevät.

Kevät on lupaus.

Muisti on hyvä, kun se valikoi.

Se teistä, joka tahtoo tietää totuuden, kääntäköön ensimmäisen kiven.

 

* * *

 

Englannissa se on wit, mutta Suomessa sitä yleensä pidetään wittuiluna.

Ota mallia niistä, jotka eivät matki muita.

Liityn vain yhdistyksiin, joissa Groucho Marx on ollut jäsenenä.

Näin vanhemmiten sitä tietää paremmin, luulisin.

Suomi on yhden totuuden maa. Näin se on.

Hiljainen tieto? En ole kuullutkaan.

Jokainen ihminen on Veikko Lavi -sitaatin arvoinen.

Anglismit eivät ole minun teekupilliseni.

Eutanasian kannattajat vaiennetaan kuoliaiksi.

Asennevammaisille tulee taata esteetön pääsy ennakkoluulojensa äärelle.

Maailman voi peittää näkyvistä sanomalehdellä, mutta mobiililaitteella se on vielä helpompaa.

Yö on silkkaa vokaalia.

Jos kiistät negatiivisuuden hyödyt, et käytä kielteisyyttäsi rakentavalla tavalla.

Tosiasioiden tunnustaminen tekee viisauden tavoittelusta sietämätöntä.

Toisin kuin ihmiset yleensä, en koskaan vertaa itseäni muihin.

Porvari nukkuu huonosti, mutta sosialisti valvoo hyvin.

Rahalla ei ole isänmaata, mutta valtionvelalla on.

Kun työskentelemme riittävän pitkään, voimme maksaa vielä lastemmekin eläkkeitä.

Netti on kaupan kivijalka.

Markkinoinnin tehtävä on vääristää puhtaita markkinoita.

Tilaisuus tekee opportunistin.

 

* * *

 

Kun sinulla on mielipide valmiina, poimi sen jälkeen todellisuudesta vain siihen sopivat faktat.

On mukavaa korostaa suvaitsevaisuutta ja elää itse ympäristössä, jossa ei tarvitse kohdata liikaa häiritsevää erilaisuutta.

Suvaitsevaisuus ei tarkoita avarakatseisuutta vaan sitä, että on oikeat mielipiteet.

Huono-osaiset ovat lähellä sydäntäni. Ilman heitä en voisi ihailla hyväntekeväisyyttäni.

Medikalisaatio on sairaus itsessään.

Aito ystävä on huoles tuttava.

Suru hukkuu parhaiten korkki ja sepalus auki.

Ihminen, joka kyselee tyhmiä, on tavallisesti tyhmä tai erityisen fiksu.

Maassa maan tavalla ja maalta pois.

Sarkasmi on tapa pysyä järjissään, kun positiiviset ajattelijat väijyvät joka nurkalla.

Jos ei ole hyviä ehdokkaita, on vaaleissa mentävä aate edellä.

Poliitikon työssä on ikävää se, että joutuu ottamaan kantaa asioihin, joita ei tunne.

Kehitysmaiden lapset pidentävät työuraansa alkupäästä.

Sivistys – tuo ohut päivämeikki ihollamme.

Sota on kova hinta jälleenrakennuksen ihmeestä.

Fasisti on aina rajan toisella puolella.

Totuuden lausuminen on pahin provokaatio.

 

Valokuvan on Jussi Pylväs kuvannut Taalintehtaalla syyskuussa 2014.

 

 

AFORISMIN KÄSIKIRJA ON ILMESTYNYT

 
 

 
 

 

Aforismi on kirjallisuudenlajina kokenut Suomessa vahvan nousun viimeisen vuosikymmenen aikana. Kokoelmia julkaistaan enemmän kuin koskaan. Myös lajia koskeva keskustelu ja toiminta on ollut vilkasta.

Lyhyesti sanomisen taide (kust. Avain) on johdatus aforismin maailmaan. Se esittelee keskeiset nykyaforistikot ja syventyy aforismin olemukseen, historiaan, lajeihin ja nykyilmiöihin. Kirja soveltuu niin aiheeseen vasta tutustuville kuin sitä jo pitempään harrastaneille. Myös aforismeja kirjoittavat saavat vinkkejä oman kirjoittamisensa kehittämiseen.

SISÄLLYSLUETTELO:

 

Lukijalle

Lyhyesti sanottua

Yksinäinen piru

Mikä on aforismi

Sanan aforismi alkuperä

Meta-aforismit – miten kirjoittajat luonnehtivat lajiaan?

Lähilajit

Miten aforismit syntyvät

Aforismin pituus

Ketkä kirjoittavat aforismeja?

Suomalaisen aforismin vuosilukuja

Aforismikeskustelu 2000-luvulla

Suomalainen nykyaforismi

Suomennettu maailmanaforistiikka

Keinoja, rakenteita, tyyppejä

Aforismisarja

Fragmentti

Aforismikokoelma

Millainen on hyvä aforismi? Entä huono?

Ohjeita kirjoittajalle

Miten saan aforismini julki

Kustantajat

Muut julkaisukanavat

Aforismitoiminta

Käsitteitä

Lukusuosituksia

Verkkosivustoja

Palkinnot

Bibliografia

 

Teoksen kirjoittaja Sami Feiring on toiminut muun muassa Suomen aforismiyhdistyksen puheenjohtajana ja aforistiikan opettajana sekä toimittanut useita alan teoksia.

 


KIRJASTA SANOTTUA:

"Lyhyesti sanomisen taide jatkaa kirjoittajansa Sami Feiringin tinkimätöntä kulttuurityötä suomalaisen aforistiikan tunnetuksi tekemisen saralla. Julkaisu tarjoaa aihetasolla varsin kattavan yleisesityksen kotimaisen aforismin historiasta ja nykytilasta. "

"Kiinnostavan julkaisun Lyhyesti sanomisen taiteesta tekee Feiringin ilmeisen laajan asiantuntemuksen ja tarkasti esille argumentoidun näkemyksen välinen jännite. Feiring käy kirjassaan läpi (nyky)aforistiikan vastakkainasetteluinakin purkautunutta monikasvoisuutta ilahduttavan puolueettomasti, mutta ei toisaalta peittele myöskään omia mielipiteitään."

"Feiringin kirjoitustyyli on lisäksi kiitettävän selkeä ja konstailematon. Lause kulkee jouhevasti."

"Kirjassaan Feiring käy läpi aforistiikan ilmiöitä ilahduttavan laajalla otannalla. Mukana on niin teoreettisempaa kuin käytännönläheisempää tulokulmaa. Jos dispositio vähän ontuukin, on Lyhyesti sanomisen taide sisällön tasolla hyvin tasapainossa. Julkaisu palvelee uskoakseni yhtä lailla niin aforistiikan lukemisesta kuin kirjoittamisestakin kiinnostuneita kirjallisuuden ammattilaisia ja harrastajia. – – Erityisen ansiokkaita ja näkemyksellisiä ovat aforismin kotimaista historiaa, nykytilaa ja viimeisen vuosikymmenen saatossa käytyä aforismipolemiikkia summaavat luvut."

 

"Julkaisun loppuun liitetty kirjallisuusluettelo kaikista kirjoittajan tietoon tulleista, suomeksi julkaistuista aforismikirjoista on olennainen lisä kirjan työkalupakkiin. Feiring kirjoittaa aforismista innostavasti, eikä ole vaikea kuvitella tilannetta, jossa lukija Lyhyesti sanomisen taidon luettuaan suuntaa oheistettu bibliografia kainalossaan kirjastoon lisälukemisen toivossa."

 

(Miikka Laihinen, Kiiltomato 20.1.2015)


"Tiiviisti ja tyylikkäästi Feiring etenee aforismin kerrostumissa." (Juhani Ihanus, Kirjallisuusterapia 1//2015)


"Sami Feiringin kirja on monipuolinen johdatus aforismin maailmaan – – Kirja on varsinainen runsaudensarvi lukusuosituksineen, bibliografioineen ja linkkisuosituksineen." (Helena Kokko, Uusi Rovaniemi 21.3.2015)

 
***

 

Kirjaa on saatavilla kirjakaupoista ja verkosta ( Adlibris , Akateeminen , Prisma , Suomalainen kirjakauppa ) .

 

Linkki kustantajan sivuille.

 

Lyhyesti sanomisen taide -teoksessa esiintyvät seuraavat henkilöt:

Wäinö Aaltonen / Lempi Ahla / Erik Ahlman / Frans Ferdinand Ahlman / Asko Ahonen / Risto Ahti / Aleksi Ahtola / Virpi Alanen / Anaksagoras / Jaana Angeria / Helena Anhava / Martti Anhava / Tuomas Anhava / Jouni Apajalahti / Pirkko Arola / K-G Backholm  / Charles Baudelaire / Kersti Bergroth / Bisquit / Gunnar Björling / William Blake / Kristian Blomberg / Jan Blomstedt / Elias Canetti / Minna Canth / Chamfort / René Char / E. M. Cioran / Paulo Coelho / Baltasar Cracián / Sándor Csoóri / Atanas Daltšev / Demokritos / René Descartes / Hermann Diels / Elmer Diktonius / Marie von Ebner-Eschenbach / Vilhelm Ekelund / R. R. Eklund / Rabbe Enckell / Marita Engberg / Horace Engdahl / Markku Envall / Epiktetos / Epikuros / Erasmus Rotterdamilainen / J. H. Erkko / Sami Feiring / Albert Lange Fliflet / Henrik Florinus / Benjamin Franklin / Jacob Frese / James Geary / Kahlil Gibran / Johann Wolfgang von Goethe / Ramón Gómez de la Serna / Paavo Haavikko / Aimo Haavisto / Dag Hammarskjöld / Eero Havas / Toini Havu / Pentti Havukainen / Toni Heikkinen / Aaro Hellaakoski / Jussi Helminen / Herakleitos / Hippokrates / Hannu Hirvonen / Pentti Holappa / J. A. Hollo / Kari Hongisto / Armo Hormia / Yrjö Hosiaisluoma / Kari Hotakainen / Matti Hoviseppä / Victor Hugo / Päivi Huuhtanen / Ville Hytönen / Olli Hyvärinen / Kaisa Häkkinen / Iiris Hälli / Jaakko Hämeen-Anttila / Heikki Morgan Hämäläinen / Karo Hämäläinen / Mariitta Hämäläinen / Seppo Hämäläinen / Timo Hännikäinen / HänninenAnne / Juhani Ihanus / Olavi Ilén / Olavi Ingman / Hugo Jalkanen / William Jokinen / Olli-Jukka Jokisaari / Maria Jotuni / Joseph Joubert / Jaakko Juteini / Franz Kafka / Kaj Kalin / Sinikka Kallio / Olavi Kares / Keijo Kaukonen / Eila Kaustia / Pekka Kejonen / Jorma Kekki / Sylvi Kekkonen / Mia Kemppi / Lauri Kerosuo / Kristiina Ketola-Orava / Søren Kierkegaard / Rudyard Kipling / Mikko Kivekäs / Aleksis Kivi / Arvi Kivimaa / Yrjö Kivimies / Arto Kivimäki / Toivo Kivimäki / Erkki Kiviniemi / Kari Klemelä / Heikki Klemola / Kaarina Koivisto / Raimo Koivistoinen / Tomi Kontio / Yrjö Koskelainen / V. A. Koskenniemi / Arno Kotro / Karl Kraus / Unto Kupiainen / Matti Kuusi / Hertta Kuusinen / Eva Kyyhkynen / Lassi Kämäri / Jean de La Bruyère / La Rochefoucauld / Toivo Laakso / Pertti Laesterä / Marko Laihinen / Miikka Laihinen / Jarkko Laine / Outi Lauhakangas / Mauri Lavonen / Stanisław Jerzy Lec / Tiina Lehikoinen / Torsti Lehtinen / J. V. Lehtonen / Jouko Lehtonen / Maija Lehtonen / Veikko Lehtonen / Wili Leikola / Erkki Leminen / Georg Christoph Lichtenberg / Pekka Lounela / Yrjö Luojola / Pauli Luoma / V. S. Luoma-aho / Laila Malinen / Sándor Márai / Marcus Aurelius / Kaarlo Marjanen / Rauni Anita Martikainen / Pekka Mattila / Erkki Melartin / Erkki Juhani Melartin / Melissos / Hilja Merioja / Henri Michaux / Pertti Munck / Hannu Mäkelä / Juhani Mäkelä / Raine Mäkinen / Niina Mälkiä / Hilja Mörsäri / Juhani Niemi / Friedrich Nietzsche / Sulo Nissinen / Risto Nivari / Novalis / Panu Oikotie / Johannes Ojansuu / Olli / Anders Olsson / Origo / Matti Rag Paananen / Erno Paasilinna / Maija Paavilainen / Oiva Paloheimo / Tarmo Palonen / Jarmo Papinniemi / Tommi Parkko / Hannu Paronen / Samuli Paronen / Blaise Pascal / Don Paterson / Toivo Pekkanen / Antti Pelttari / Sanna Pelttari / Jarno Pennanen / PetanŽarko / Kimmo Pietiläinen / Anneli Piirainen-Hämäläinen / Mirja Pirhonen / Giuseppe Prezzolini / Publilius Syrus / Selma Puustjärvi / Joni Pyysalo / Irja Pääkkönen / Eeva Raami / Mirkka Rekola / Eino S. Repo / Ville Repo / James Richardson / Lauri Rikala  / Rauno Rikkonen / Reino Rinne / Aku-Kimmo Ripatti / Olli-Matti Ronimus / Hans Ruin / Johan Ludvig Runeberg / Viljo Römpötti / Pentti Saarikoski / Paula Sainio / L. A. Salava / Lauri Sallinen / Aki Salmela / Timo Salo / Unto Salo / Viki Saloheimo / Friedrich von Schlegel / Arthur Schopenhauer / Carla Schubert / Arto Seppälä / Pertti Seppälä / Juhani Siljo / F. E. Sillanpää / Eero Silvasti / Kirsi Sinisammal / Aimo Y. Sinkko / Jarmo Somppi / Lars Stenbäck / Anni Sumari / Veikko Suvanto / Eero Suvilehto / Reinhold Svento / Edith Södergran / Rabindranath Tagore / Juha Tahkokallio / Nassim Nicholas Taleb / TanttuJuha / Olli-Pekka Tennilä / Jari Tervo / Matti Tiisala / Henrik Tikkanen / Anja Toivio / Janne Tompuri / Anton Tšehov / Friedebert Tuglas / Eija Tuomela / Niilo Tuomenoksa / Kalervo Tuukkanen / Tyyne Tuulio / Jouko Tyyri / Anu Törmä / Heino Törölä / Sauli Uhlgren / Kerttu Wanne / Martti Vasamaa / Eino Vastaranta / Jukka Viikilä / Markku Viitasalo / Kyllikki Villa / Touko Voutilainen / Mika Waltari / Simone Weil / Caj Westerberg / Oscar Wilde / Atos Wirtanen / Ludwig Wittgenstein / Tauno Yliruusi

PIKAKIRJOITETTUJA AFORISMEJA

Aforismi on lyhyttä ilmaisua. Aforismi voi myös syntyä pikaisesti, nopeana oivalluksena. Mitä saadaan, kun lyhyet ja tiiviit lauseet kirjoitetaan pikakirjoituksella? Pro aforismin pyynnöstä pitkään pikakirjoituksen parissa toiminut ja sitä opettava Erja Vasara lupautui ystävällisesti kirjoittamaan muutaman aforismin pikakirjoituksella. Esillä olevat aforismit on kirjoitettu ns. kiitokirjoituksella, joka on pikakirjoituksen vaativin ja nopein muoto.

Pikakirjoitus on järjestelmä, jonka avulla voidaan kirjoittaa tavallista kirjoitusta nopeammin, jopa hyvinkin nopean puheen vauhdilla. Nopeus perustuu yksinkertaistettuihin kirjainmerkkeihin ja lyhenteiden käyttämiseen. Eri kielissä käytetään tavallisesti eri järjestelmiä, mutta toisaalta esimerkiksi suomalaisella järjestelmällä voi kirjoittaa muitakin kieliä ns. sovitteiden avulla.

 

 

 

 

 

 

 

 

SAMAT AFORISMIT TEKSTINÄ:

Ruuhka on säännöllinen mielenosoitus vallitsevan järjestelmän puolesta.

Aleksi Ahtola

Voinko puhua juurista, jos kohde ei suostu enää olemaan puu?

Virpi Alanen

Peura tuli pihaan. Katsoin kuin pyhimykseen.

Helena Anhava

Joka hetki näyttelet filmissä, jonka jonain hetkenä joudut katsomaan.

Jaakko Antila

Ettei hyvä ole uutinen, on uutinen siitä, että sitä on enemmän.

Markku Envall

Leijuvat kuin perhoset, neulan lävistäminä.

Sami Feiring

Me särjetyt, me viiltävät.

Anne Hänninen

Vahveroita kuusen juurella. Suut supussa.

Laila Malinen

Yksilöllisyyden nimissä yhä useampi syöstään yhteiseen kuiluun.

Hilja Mörsäri

Pidän sinua sylissäni. Putoavat lehdet kiinnittyvät uudestaan.

Johannes Ojansuu

Oravanpyörä näyttää läheltä katsoen tikapuilta.

Hannu Pulkkinen

Kun menee kyllin syvälle metsään, tulee ihminen vastaan.

Arto Seppälä

Jäätiköt sulavat. Vielä löytyisi pala hattuun.

Eero Suvilehto

Lapsen harha: aikuisena saan päättää itse.

Hanna-Leena Ylinen

 

ERKKI MELARTIN IN MEMORIAM

 
 

 

 

 
 

Suomen aforismiyhteisöä on kohdannut suuri suru. Aforistikko Erkki Melartin kuoli eilen 6.12.2014, vain kaksi päivää ennen 80-vuotispäiväänsä.
 

Erkki Melartin on tuttu lukuisille aforismin harrastajille. Hän oli Suomen aforismiyhdistyksen perustajajäsen (2005) ja Paimion aforismipäivien monivuotinen osallistuja sekä tuttu näky muissakin aforismitilaisuuksissa. Ansioistaan aforismitoiminnan parissa Suomen aforismiyhdistys myönsi joitakin vuosia sitten Erkille kunnianimen oltermanni. Erkki muistetaan sanavalmiina ja iloisena ihmisenä, joka sai muutkin hyvälle mielelle. Parina viime vuonna sairastelu rajoitti Erkin mahdollisuuksia osallistua tilaisuuksiin.

Erkki Melartin syntyi Lapissa, Sallassa 8. joulukuuta 1934. Hänen isänsä oli pankinjohtaja Erkki Melartin ja äitinsä kätilö Alma Melartin (o.s. Mukkala). Erkki menetti isänsä kuusivuotiaana, kun tämä kaatui jatkosodassa vuonna 1941. Lapin sota kolmea vuotta myöhemmin vei Erkin ja hänen Kaisa-siskonsa evakkoon Ruotsin Uumajaan, josta he palasivat Suomeen keväällä 1945. Erkki kävi koulunsa Rovaniemellä (ylioppilas 1953) ja opiskeli lääketiedettä Turun yliopistossa (LL 1959, LKT 1970). Erkki on kertonut auttamishalun olleen keskeisin syy lähteä opiskelemaan lääkäriksi. Elämäntyönsä röntgenlääkärinä hän teki Turussa ja Helsingissä. Erkillä on kaksi lasta, Juha (s. 1957) ja Riikka (s. 1960).

Jäätyään eläkkeelle 1993 Erkki harrasti maalausta (kahdeksan näyttelyä) ja luovaa kirjoittamista. Aforismien ohella hän kirjoitti runoja ja proosatekstejä, joita on julkaistu antologoissa vuosina 2004, 2010 ja 2013. Muita harrastuksia olivat elämän mittaan jooga, matkustelu ja kielet.

Aforismikokoelmansa Pilkkeessä puun luonto Erkki julkaisi vuonna 2013. Hänen aforismejaan on julkaistu myös muun muassa teepusseissa, raideaforismikampanjassa, Helsingin kaupunginkirjaston päivän mietteinä, teoksessa Tiheiden ajatusten kirja – uuden aforismin parhaat (2011) sekä luettu radion Päivän mietelauseina.

Pilkkeessä puun luonto -teoksen ajatelmista jotkin ovat vuosikymmenten takaa, useimmat kuitenkin eläkkeellä kirjoitettuja. Aforismeista huokuu syvällinen elämän ymmärtäminen ja rakkaus elämää kohtaan. Niissä on usein mukana Erkille ominainen huumorin pilke.

Erkin kuuluisa täyskaima, säveltäjä Erkki Melartin, oli hänkin aforistikko. Säveltäjä Melartin julkaisi vuonna 1928 aforismikokoelman Minä uskon. Erotukseksi toisesta aforismeja kirjoittaneesta Erkki Melartinista meidän Erkki käytti kirjailijanimenään Erkki Juhani Melartinia. Sukua he eivät sanan varsinaisessa merkityksessä olleet, vaan kuuluivat Melartin-suvun eri haaroihin.

Erkki oli myös suomalaisen joogan uranuurtaja. Hän oli Suomen Joogaliiton ja Joogaopiston perustajajäsen, Yoga-lehden (nyk. Suomen Joogalehti) pitkäaikainen päätoimittaja ja myöhemmin kolumnisti. Erkki oli Suomen ensimmäisiä joogeja ja toimi pitkään joogaohjaajana.

Artikkelissaan ”Syvän hiljaisuuden ja mielenrauhan salaisuus” (Joogalehti 4/2009) Erkki kirjoittaa tekniikan, kaupallisuuden ja egon ylivallasta sekä kateuden ja kilpailun ilmapiiristä, ja toisaalta toisten palvelemisesta, muuttumisen tarpeellisuudesta, henkisen kodin etsinnästä ja ihmisen vastuusta teoistaan. Kirjoituksensa lopuksi Erkki tiivistää oman jooganäkemyksensä: ”Jooga on avain ihmisessä piilevien mahdollisuuksien oivaltamiseen. Kaikki mielen tyyneydellä ja keskittyneisyydellä, asana-asenteella, tehty työ on joogaa.” Toisessa, Erkkiä käsittelevässä artikkelissa (Ananda 1/2007) Erkki vastaa kysymykseen ”mikä saa sinut iloiseksi?”: ”Elämän täyteläisyyden kokemus.”

 

 

 

 
 

 

 

 

 

Erkki Juhani Melartinin aforismeja teoksesta Pilkkeessä puun luonto:


Hedelmistään puu tunnetaan. Tai neulasista.

 

Mieli arkkitehti, kieli rakennusmestari.

 

Elämän kirjaa voi lukutaidotonkin lukea.

 

Poliitikkojen kieli on täynnä kylmiä tosiasioita. Lämpimikseen puhuvat.

 

Sodalla on jumalansa. Rauhalla vain enkelit.

 

Oli aate punainen tai vihreä, se näkee kaiken mustavalkoisena.

 

Ikäluokkayhteiskunta.

 

Kuin juotetut kamelit elintasohölkässä, kyttyrät täynnä.

 

Elämän matkamittaria ei voi nollata.

 

Lehdet kellastuvat, lukijat punastuvat.

 

Monilla torkkupeite, muttei valppauden viittaa.

 

Kaupungin luonto, ihmisen tekemä. Ihmisen luonto, kaupungin tekemä.

 

Kultainen keskitie on pysynyt kultaisena. Niin harvat ovat sitä kulkeneet.

 

Auton ikkunassa maiseman vilkkusilmä. Pikakelattua luontoa.

 

Päivääkään en antaisi pois. Olen jo tehnyt sen. Päivä päivältä.

 

Olemme kuin kalat verkossa. Yksi täräyttää pyrstöllä, niin koko verkko heilahtaa.

 

Ruohon rukous: aamukasteesta iltakasteeseen.

 

 

 

 

 

 
 

 

 

 
 

Valokuvat ylhäältä alas:

1. Erkki Melartin lukemassa aforismejaan Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2005.

2. Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2007.

3. Eva Kyyhkysen luona Helsingin Töölössä 29.4.2008. Afosalongin aiheena Aforismi ja muut taiteet.

***

4. Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2008.

5. Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2009.

6. Paimion aforismipäivillä kesäkuussa 2009.

***

7. Riitta Korhosen luona Espoon Tapiolassa, jossa Markku Envallille luovutettiin Samuli Paronen -palkinto. Erkin seurassa Anu Pärnänen-Landtman ja Mariitta Hämäläinen. Toukokuu 2009.

8. Maire Haapimaan kalligrafiatyö (2011) Erkin aforismista "Monilla torkkupeite, vaan ei valppauden viittaa."

9. Kaisa-Leena Tunkkarin kalligrafiatyö (2011) Erkin aforismista "Sodalla on jumalansa. Rauhalla vain enkelit."

10. Erkin maalaama omakuva vuodelta 2003.

SF